Kirjoittanut Hallatar Sept 19, 2018 20:51:13 GMT 2
Nimi: Riemu Raisuntytär
Sukupuoli: Narttu
Ikä: 3v
Laji: Koira
Lauma: Tavan turkikas
Asuinpaikka: Rikala, lähellä seppien pajaa
Ammatti: Seppä
Ääni:*klick*
Tunnari:*klick*
Maine:
Riemu tunnetaan Laaksossa Ahjolan iloisena ja ystävällisenä seppänä, joka lähti hetki sitten Rikalaan asumaan. Suuressa kaupungissa se ei ole ehtinyt kerätä oikeastaan ollenkaan mainetta itselleen.
Ulkonäkö:
Säkäkorkeus: 90cm
Riemu on omalla tavallaan varsin sievä pitkine ripsineen iloisine ilmeineen. Neidolla on kehossaan pyöreyttä ja pehmeyttä, mitä eloisat liikkeet tuovat hauskasti esille. Se kantaa itsensä ilolla ja pirteydellä, ehkä hieman ylpeydelläkin. Riemu on kuitenkin olemukseltaan tyttömäisen iloinen huolimatta karuista arvista kasvoissa.
Pullea neito on vahva, mutta hieman kömpelö tukevine jalkoineen. Siitä ei ole koskaan voittamaan ketään vauhdissa, eikä ainakaan kiipeilyssä. Riemun ominta alaa on voima. Sen kehossa on paljon lihasta, vaikka se on osittain kätkeytynyt ylimääräisen elopainon alle. Vaaleaverikkö muistuttaa raskaan rakenteensa puolesta hieman mastiffia. Kallo sillä on pyöreä, pehmeä piirteinen ja raskas kera suurien silmien. Korvat ovat kärjistään pyöreät ja lähellä toisiaan. Huulet ovat aavistuksen lurpat.
Turkki Riemulla on lyhyehköä, mutta paksua. Pidempänä karva kasvaa kauluksessa, vatsan alla, takareisissä, hännässä sekä harjaksessa. Harjas onkin hieman muuta karvaa pidempi hapsottaen hassusti. Joskus Riemulla on muutamia lyhyitä lettejä harjaksessaan, jos karva kasvaa tarpeeksi pitkäksi ja joku ne sille letittää. Lettien päissä on kupariset renkaat kiinnikkeinä. Muualla kropassa karva myötäilee tiiviisti neidon linjoja. Häntää sepän tytär kantaa kippurassa selkänsä yllä.
Riemun väritys koostuu monesta eri vaalean hiekan sävystä. Väri vaalenee selästä vatsaa kohden jalkojen jäädessä kaikkein vaaleimmiksi. Kaikkein tumminta sävyä ei ole kuin reisissä, hännän tyvessä ja selän alussa sekä kasvojen kuvioinnissa. Tarkemman värityksen näkee tästä(kuva ei vastaa nykyistä rakennetta kunnolla). Silmistä oikea on sininen ja vasen vihreä. Kirsu ja anturat ovat vaaleanpunaiset.
Luonne:
Riemun nimi on sille hyvästä syystä annettu, sillä sepän tytär on luonteeltaan hyvin iloinen ja riemukas. Sen nauru raikaa usein ja häpeilemättömästi milloin mistäkin syystä ja silmissä tuikkii leikkisä pilke. Neitoa on hankala lannistaa, koska sen ajatusmaailma on hyvin optimistinen. Kaikessa on jotain hyvää, jos Riemulta kysytään.
Vähän on neidossa myös juorukellon vikaa, sillä se ei malta nolla kuuntelematta sivukorvalla kaiken maailman keskusteluja. Toki uteliaana ja puheliaana saa se myös kuulla suoraan sille kerrottunakin sitä sun tätä. Neito ei osaa pitää asioita itsellään, joten kysymällä saa tietää paljon kaikenlaista.
Optimistisuudestaan huolimatta vaaleaverikkö on valmis myös kinastelemaan asioista varsin tulisestikin. Sillä on oma pää ja omat aatteet, eikä se taivu perusteetta toisten tahtoon.
Iloista mieltä varjostaa silloin tällöin kateus. Riemu on varsinkin ystävistään melkoisen kateellinen tahtoen olla varma, ettei jää muiden varjoon. Se kun jäi pentuna liikaa siskonsa varjoon. Myös muiden taitoja vaaleaverikkö kadehtii. Kateus näkyy pienenä mökötyksenä tai tiukasti muihin turkikkaisiin takertumisena.
Hyväksi sepäksi tähtäävän neito ihailee kaikkia, jotka kykenevät tekemään hienoja esineitä omin tassuin. Ihailun kohteeksi ovat joutuneet myös väkien taikavoimat, jotka yhä uudestaan ihmetyttävät Riemu. Erityisesti Tulenväen ikiliekit kiehtovat suuresti arpinaamaa.
Riemu on opetettu uskomaan hyvin vahvasti erinäisten olentojen voimiin ja olemassaoloon. Maahiset, keijut, jättiläiset ja jumalat kera maailmansyntytarinoiden ovat hyvin tuttuja ja tärkeitä neidolle. Tämän vuoksi myös erilaiset rituaalit ja juhlat ovat vaaleaveriköstä tärkeitä, eikä se jätä moisia helposti tekemättä.
Innokas nuori on kaiken kukkuraksi sinnikäs ja päättäväinen oppimaan sepän ammatin. Soturiksikin olisi vaaleasta hauskaa joskus oppia, jos tarve tulisi. Harjoittelusta kertyisi hyvin voimaa sepän työtä vasten, mutta toistaiseksi sellainen on vain haaveissa.
Menneisyys:
Keväisen auringon alkaessa sulattaa lumia syntyi jo vanhemman puoleiselle pariskunnalle kolme pentua, joista vain kaksi eli ja hengitti. Kaksi tytärtä ja kuolleen pojan sai kaksikko omikseen. Ainokaisen pojan menestys suretti kovasti erityisesti pentujen isää, joka oli toivonut sepän töilleen jatkajaa. Suvussa kun oli aina ollut joku, joka jatkoi pitkää perinnettä.
Kauaa eivät ehtineet tyttäret maailmaa katsella, kun äiti vaipui sairauden kouriin kuihtuen pikkuhiljaa. Sinnikäs käsityöläinen ei kuitenkaan ollut valmis luopumaan Riemusta ja Ilosta, joista oli hyvää vauhtia kasvamassa kunnollisia nuoria neitejä. Äiti opettikin pennuilleen tarpeellisia taitoja ja tarinoita, joita elämässä tarvitsisi. Isä puolestaan otti pienokaisia silloin tällöin huvikseen mukaansa pajalle seuraamaan, mitä siellä tapahtui.
Siskokset kasvoivat ja vahvistuivat molempien osoittaessa suurta mielenkiintoa sepän töitä kohtaan. Ne myös pitivät huolta äidistään, joka oli jo luopunut käsitöistä ja jäänyt kotiin lepäämään. Rakastavainen isä ei kehdannut kieltää jälkikasvultaan pajalle tulemista, vaikkei uskonut kummastakaan olevan sepäksi. Väärässä oli vanha uros, sillä varsinkin Ilo oli nuoresta iästään huolimatta taitava ja nopea oppimaan. Riemu, joka ei ollut yhtä, taitava jäi hieman varjoon. Isä rakasti sitä aivan yhtä lailla, mutta tietenkin Ilo sai osakseen enemmän huomiota. Tämä aiheutti hienoista kateutta vaaleaverikössä, joka jäikin välillä pajaretkiltä kotiin äidin luo. Päämääristään Riemu ei aikonut luopua, mutta sitä kismitti silti. Siksi se auttoikin vanhaa emoa viimeistelemään joitakin nahkaisia esineitä sille itselleen ja Ilolle.
Vuosi kului ja puolet seuraavastakin. Äiti menehtyi odotetusti haurastuttuaan kovin. Siskokset perivät kumpainenkin valjaat sekä haarniskan jääden isänsä kanssa kolmen. Vanhaksi käyvä isäkin teki molemmille nuorilleen tikarin sekä kirveen, joiden käyttöä neidot sitten alkoivat opetella. Kirveen käyttö oli Riemusta hirveä hauskaa, mutta se vaati taitoa. Hitusen kömpelö nuori onnistui satuttamaan muutaman kerran itsensä tai viattoman sivullisen harjoitellessaan.
Muutama kuunkierto edespäin ja Ilo lähti kotoa maailmalle. Sanoi vain, että tahtoi nähdä ja kokea. Taisi sisko tahtoa olla kuitenkin jotain muuta kuin seppä. Riemu jäi vanhan isänsä kanssa, joka oli jo sepän työt jättänyt. Muutaman kuun vaaleaverikkö vietti rakkaan vanhempansa kera ennen tuon kuolemaa. Kun isä oli mennyt menojaan Tuonelaan, jäi Riemu yksin maille. Se päätti tutustua yhä paremmin muihin laumattomiin ja piti yhä kiinni tavoitteestaan tulla sepäksi.
Suhteet:
Ystävät/Rakkaat: Hako, Pöysti, Sameer
Viholliset: Farcas, Harmi, Tulenväki
Extraa:
Sepän ammatista:
-Taulukko, josta voit nähdä, kuinka paljon materiaalia tiettyyn aseeseen tarvitaan
-hahmosi voi joko tuoda Riemulle tarvittavat metallit tai maksaa aseensa jollain muulla esineellä/esineillä
Tiesitkö että…
-Riemun kasvojen arvet ovat tulleet epäonnistuneista harjoituksista kirveen kanssa?
-neito on kateellinen väkeläisille, joilla on sarvet, koska pitää niitä erityisen hienoina?
-Riemu pelkää aavistuksen vettä kuultuaan niin paljon tarinoita näkeistä?
-nuori on varsin perso makealle ja alkoholille
*mood board*
Omaisuus ja taidot:
-Valjaat, joihin on kiinnitetty molemmille kyljille laukku ja oikealle kyljelle tikari
-Nahasta valmistettu haarniska, johon on polttomerkitty suvun merkki molempiin reisipaloihin. Oikeassa kyljessä on kiinni kirves.
(Uudet kuvat tulossa!)
Etsintäretkien löydökset:
-harmio (etsintäretki 22.8.-19)
-harmio (etsintäretki 17.9.-19)
-harmio, käärme (etsintäretki 2.10.-19)
-harmio,
-
-
-kupari (etsintäretki 10.5.-20)
-
-kolme rautaa ja kupari (lahja Ruodolta)
-ametisti (maksuna Rontilta)
Arvet ja vammat:
(vain pelissä saadut)