Kirjoittanut Dopejack Oct 23, 2018 19:01:09 GMT 2
Lieko Riekintytär
Nimen merkitys: Saamea, tarkoittaa tuulen kaatamaa puuta. Kutsutaan myös nimillä: Riekki, Riekitär (äitinsä mukaan)
Maine: Liekoa pidetään yleisesti ottaen mystisenä, hieman sisäänpäin kääntyneenä ja kärkkäänä henkilönä. Metsänväen keskuudessa Lieko tunnetaan orvoksi jääneenä ja kovia kokeneena parantajan ja soturin tyttärenä, joka on Väkeään kohtaan uskollinen ja lojaali.
Sukupuoli: narttu
Ikä: 3 vuotta
Laji: susi
Ääni: Käheä, naisellinen, vivahteikas (Alicia Keys)
Lauma: Metsänväki
Asuinpaikka: Luolamainen onkalo Tapiolassa, hieman etäämmällä Metsänväen kylästä. Lieko on koristellut asuntonsa melko mitättömästi - tällä hetkellä sieltä löytyy vain satunnaisia kuivattuja yrttejä, muutamia puisia astioita sekä rispaantunut peurantalja.
Omaisuus ja esineet:
- Rispaantunut peurantalja
- Gneissistä työstetty huhmare, jossa työstää yrttejä. Peritty äidiltä.
- Karhunhampaista ja luonnonkivistä tehty koru. Peritty isältä.
- Pieni amuletti, johon on valettu sekä äidin että isän kulmahammas.
- Muutamia puisia astioita, melko vanhoja ja huonokuntoisia.
Tuntee & tietää:
Kalvassara - Metsänväen johtajatar ja Liekon ottoäiti. Rakastaa ja kunnioittaa suuresti.
Koli Marius Ahdinpoika - Ihan mukava, joskin hieman naiivin oloinen vedenväkeläinen.
Seela - Ristiriitaisat tunteet. Tulenväkeläisenä Seela on Liekolle potentiaalinen vihollinen, mutta toisen toiminta ja käytös antaisivat aihetta pitää ystävänä.
Kurki (Unikko) - Herttainen tapaus. Tulevaisuudessa voi olla hyödyllinen.
Piki (Pii Kipinäkajo) - Kapinen juorukello ja saa vielä luvan maksaa. Epäilyttävä, epämiellyttävä, pidettävä silmällä.
Palidor Kuura - Lapsuudenystävä.
Hako - Epämääräinen ja rasittavan nokkava laumaton.
Perhe: Äiti Riekki (kuollut), isä Konto (kuollut)
Kuva © Hallatar
Ulkonäkö:
Säkäkorkeus: 85cm
Maanläheinen, tummanpuhuva, ylpeä. Näillä sanoilla on helppo kuvailla Liekoa – tummaa, hieman resuisenkin näköistä nuorta narttua, joka kuitenkin kantaa itsensä ylpeydellä ja viehkeydellä. Pitkä, tummanruskea turkki vaihtelee lähes mustasta vaaleampiin ruskean sävyihin paikoitellen, luoden elävyyttä nartun ulkoiseen olemukseen. Turkin sävy on melko kylmä, tietyssä valossa jopa vihertävän ruskeaan taittava.
Paksun turkin alla Lieko on yllättävän siro rakenteeltaan, mutta varsinkin eturuumiin runsaat, pitkät karvat luovan illuusion raskaampirakenteisesta nartusta. Korvien takaa roikkuvat villiyrttien varsilla punotut, pitkät letit, ja joihinkin Lieko on ujuttanut puisia helmiä. Tuuhea ja harjasmainen turkki toimii kruunun lailla, kehystäen nartun tylppää mutta sopusuhtaista päätä. Kasvojen malli on jykevähkö mutta kuitenkin selkeästi narttumainen, silmät ovat suurehkot ja kulmikkaat. Karva aivan silmien ympärillä taittuu lähes mustaksi, korostaen kullan värisiä iiriksiä. Poskilla, silmien alapuolella menee kummallakin puolella kasvoja viiden, vaaleanruskean pilkun jono, alkaen silmän sisänurkan kohdilta ja edeten silmien ulkonurkkien tietämille. Liekolla on musta kirsu, kuonon värin vaaletessa muutaman asteen edettäessä otsalta kohti kuonon kärkeä.
Liekolla on melko suora selkä ja pitkä, tuuhea häntä, jota narttu kantaa useimmiten ryhdikkäästi ja suorassa. Istuessaan Lieko hyvin usein kiepauttaa häntänsä etutassujensa suojaksi. Jalat ovat jäntevät, tassut sopusuhtaiset ja hieman pitkulaiset. Jalkojen väritys alkaa polvien ja kintereiden kohdilta tummeta, tassujen ollessa jo lähes mustanruskeat.
Ilmeiltään ja eleiltään Lieko on hyvin vaikeasti tulkittava. Narttu saattaa mielentilastaan riippuen käyttäytyä eleiltään täysin päinvastaisesti mitä sanansa antavat ymmärtää. Jokainen liike vaikuttaa tarkkaan harkitulta, osa jopa yliluonnollisilta, sillä raskaan oloisesta ulkomuodostaan huolimatta Lieko on varsin siro ja ketterä.
Kaulassaan Liekolla on nahkanyöriin punottu koru, jossa on muutama luonnonkivi sekä kolme karhun hammasta.
Kuva © Banduliinu
Luonne:
Lieko on vaikea, tuulella käypä luonne. Nuorehkosta iästään huolimatta narttu on oppinut pidättäytyneeksi, jopa epäluuloiseksi, ja antaa itsestään ulos juuri niin paljon tai vähän kuin haluaa. Yleensä Lieko viihtyy omissa oloissaan, mutta hyvälle tuulelle sattuessaan Lieko voi äityä yllättävänkin puheliaaksi. Tavallisesti narttu on kuitenkin melko lyhytsanainen, etäinen tai tarkoituksen mukaisesti hankalasti ymmärrettävä, jolloin nartun puheet saattavat kuulostaa lähes tyhjänpäiväiseltä tai merkityksettömältä löpinältä. Lieko rakastaa vertauskuvia ja viljelee niitä paljon.
Narttu on ylpeä suvustaan sekä laumastaan, eikä peittele halveksuntaansa tai epäluuloaan laumattomia kohtaan. Liekon mielestä laumattomat ovat pyrkyreitä, hyväksikäyttäjiä ja kerta kaikkisen alempiarvoisia otuksia, joihin ei voi luottaa tai joihin täytyy vähintään suhtautua tervejärkisen epäileväisesti. Varsinaisen aggressiivinen Lieko ei ole, mutta ei myöskään pelkää passittaa tunkeilijoita matkoihinsa, mikäli ne eivät usko sanailua. Yleensä Lieko kuitenkin tyytyy vain mulkoilemaan tuntemattomia kylmän viileästi ja poistumaan ylhäisesti omiin oloihinsa.
Myös Tulenväki herättää Liekossa vihan, katkeruuden ja epäluulon tunteita. Vaikka Liekon ajatusmaailma Tulenväkeä kohtaan vaihtelee, suhtautuu hän heihin hillitymmällä asenteella kuin laumattomiin. Viisas ei peltojaan polta, tapasi Liekon äiti sanoa, eikä Liekokaan halua turhan takia ajautua hankaluuksiin itseään vahvemman kanssa.
Jos Liekolta haluaa jotain, saa todella tehdä töitä sen eteen. Narttu olettaa lähes poikkeuksetta saavansa teoilleen vastinetta, syyttä suotta ei tämä tuntemattomia auta. Jos narttuun kuitenkin onnistuu tutustumaan, helpottuu kommunikointi huomattavasti ja Liekosta saa erittäin uskollisen ystävän.
Luonne muuttuu ja kehittyy pelin edetessä!
Triviaa:
x Tuntee normaalia enemmän yrttejä ja rohtoja äitinsä ansioista
x Rakastaa syksyä ja pakkasöitä
x Pelkää äkillisiä, kovia ääniä
Menneisyys:
Lieko syntyi Metsänväen yhteisöön varhain kevättalvella parantaja-äitinsä Riekin ja soturi-isänsä Konton esikoiseksi. Nartun varhaislapsuus oli onnellinen, yhteisö oli tiivis ja Lieko oli pienestä pitäen mukana äitinsä yrttienkeruilla. Kesän edetessä pieni Lieko osasi jo tunnistaa tavallisimmat villiyrtit ja opetteli omien kykyjensä hallintaa.
Syksyn lähestyessä Metsänväen ja Tulenväen välit alkoivat jälleen kiristyä. Kuivan kesän aikana oli ilmennyt jo useampi metsäpalo, joiden syttymiset olivat ilmenneet Tulenväen aiheuttamiksi. Lopulta tilanne eskaloitui konfliktiin. Konto joukkoineen hyökkäsi ensiksi Tulenväen kimppuun, joka vastasi hyökkäykseen kuitenkin nopeasti. Taistelu oli kiivas ja verinen. Lieko vietiin muiden pentujen kanssa turvaan, liekkien ottaessa nopeasti metsästä vallan. Riekki oli muiden parantajien kanssa valmiina auttamaan haavoittuneita.
Tilannetta tuntui kestävän ikuisesti. Lieko odotti muihin pentuihin painautuneena jotain merkkiä siitä, että taistelu olisi laantunut ja kotiin olisi turvallista palata. Lopulta he saivat luvan poistua piilostaan ja näky oli lohduton - hiiltyneitä puita, savuavia oksia ja hehkuvia hiilloksia näkyi kaikkialla. Pelosta jäykkänä Lieko käveli eteenpäin ennen niin elinvoimaisen metsän raunioilla, katsellen siellä täällä lojuvia ruumiita ja vaikeroivia haavoittuneita.
Pahin oli kuitenkin vasta edessä. Liekon silmien eteen avautui näky Konton hiiltyneestä, pahoin palaneesta ruumiista. Kuolleen isänsä näkeminen oli liian järkyttävää pienelle Liekolle, joka kompuroiden kaatui juurakon taakse ja menetti tajuntansa.
Liekon herätessä oli jo hämärää ja autiota. Hätääntynyt Lieko lähti etsimään muita Metsänväen jäseniä ja harhaili päämäärättömästi pahoin turmeltuneessa metsässä. Vaellus tuntui kestäneen ikuisuuden, kun hän vihdoin kuuli tutun äänen - Riekki etsi epätoivoisesti kadonnutta lastaan. Lieko vastasi äidilleen, joka ilmaantui pian lapsensa luokse. Iloa ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Varjoista ilmaantui suurikokoinen uros, joka yhdellä nopealla iskulla löi tikarin Riekin sydämeen. Lieko joutui toistamiseen todistamaan vanhempansa kuoleman, kun hän katseli miten elämä pakeni täysin yllätetyn äitinsä ruumiista. Uros otti Riekin kaulassa roikkuneen sinisen kristallin, jonka Lieko ei tiennyt omaavan kaukokatselun kyvyn ja pakeni. Järkyttynyt, traumatisoitunut Lieko ei osannut muuta kuin käpertyä äitinsä hiljalleen kylmenevän ruumiin viereen.
Aamulla sekä Lieko että Riekki löydettiin. Nyt orvoksi jäänyt Lieko kasvoi muiden Metsänväkeläisten keskuudessa. Tapahtuneet tekivät Liekosta epäluuloisen, traumatisoituneen ja sulkeutuneen. Lieko varttui ja alkoi viettää aikaansa yhtä enemmän omissa oloissaan, opetellen villiyrttien tunnistamista ja muita pieniä taitoja. Narttu kuitenkin pysyi yhteisössä, eikä erakoitunut täysin. Iän karttuessa narttu alkoi taas palata yhä enemmän muiden keskuuteen, sosialisoituen hiljakseltaan.