Kirjoittanut Lappis Nov 16, 2018 21:01:25 GMT 2
Kide Korventytär
Sukupuoli: Naaras
Ikä: 3 vuotta
Laji: Koira
Lauma: Metsänväki
Ääni: Hiljainen, hento. Vaikka naaras puhuisi normaalisti tämän ääni on silti kuiskauksen oloinen.
Asumus: Roihukylä, sai sieltä turvapaikan onnistuneen tehtävänsä palkaksi.
Seuranhaku: Klick!
Maine:
Roihunkylässä Kide on hyvin uusi kasvo, tätä ei juuri tunneta eikä neito halua kiinnittää itseensä erityistä huomiota. Ainakin toistaiseksi Kidettä luullaan Tulenväkeläiseksi ja neito pyrkii pitämään salaisuutensa. Vanhassa kodissaan Tapiolassa Kide tunnetaan petturina, sinä turkikkaana joka tappoi entisen johtajan Kalvassaran ja ryösti arvokkaan taikakalun Otson Käpälän.
On myös mahdollista että joku huomasi aikoinaan Kiteen verisesti päättyneen romanssin mutta syystä tai toisesta piti asian omana tietonaan.
Ulkonäkö:
Säkäkorkeus: 55 cm
[Kide luonnostaan]
Ulkoiselta olemukseltaan Kide muistuttaa vahvasti Salukia aina pitkistä ja siroista jaloista syvään rintaan ja matalaan otsapenkereeseen asti. Naaras on kaikenkaikkiaan hyvin siro ja kevyt pakkaus, tosin tältä löytyy myös ripeään juoksuun kehittynyt voimakas lihaksisto minkä avulla koira pääsee liikkeelle hyvin vikkelästi.
Ulkomuodoltaan Kide on myös sinäänsä kummallinen Metsänväkeläinen että tämän kropasta ei kasva mitään, ei kasvin kasvia tai lehden lehteä. Ainoa vereensä ja taikaansa viittaava piirre on tämän harjaksen vihreä sävy, myös tämän silmät omistavat saman värin. Naaras kuitenkin hyvin usein koristelee itsensä erilaisin köynöksin, lehdin ja kukkasin pitäen nämä omalla taiallaan pidempään elossa.
Muuten naaras on hyvin vaatimaton ulkomuodoltaan. Tämän kroppaa peittää kauttaaltaan lyhyt beige karva jota koristaa kasvoilla ja hartioilla tanssivat pisamat. Naaraan niskasta puolestaan kasvaa pitkä luonnonvalkea harjas joka sulautuu täydellisesti naaraan pitkiin, silkkisillä karvoilla verhoiltuihin luppakorviin. Kevyttä, aina hulmuavaa harjasta sävyttävät molemmilta puolin ohimoita löytyvät vihreät tupsut. Naaras hyvin usein sitoo harjansa joko letille tai kevyelle nutturalle, hän myös koristelee sen lähes aina lehdin ja kukkasin. Naaraan hännän karva on yhtä pitkää ja silkkistä omistaen saman valkean sävyn, naaras myös saattaa silloin tällöin koristella senkin erilaisin kasvein.
Hyvin usein Kide koristaa itsensä myös itse tehdyllä pirtanauhalla, yleisin tapa on sitoa nauha naaraan siron kaulan ympärille somalla rusetilla.
Kun ilma käy kylmäksi naaras vetää päälleen porontaljasta valmistetun viitan, paksu ja kolmikerroksinen turkis omistaa myös kaulalta roikkuvan parin jäniksen korvia.
Pelissä tapahtuneet muutokset:
Muutama pitkä, kapea arpi korostaa vasenta puolta Kiteen kasvoista. Pisimmät kulkevat kuonon yli ja läheltä silmäkulmaa, yksi naarmu yltää nippa nappa otsalle ja toinen leuan alle, myös kirsun toista reunaa leikkaa yksi arpi. [ Kuva arvista ]
Ensimmäistä kertaa Kide leikkasi pitkän, valkean harjansa. Nykyisillään se ylettyy puoleen väliin kaulaa, lyhyen pituuden johdosa se myös sojottaa hieman villimpänä moneen suuntaan. Kide myös aktiivisesti värjää harjansa vihreät tupsut punaisiksi saman sävyisellä savella tai marjoilla.
Luonne:
Kide on yleiseltä olemukseltaan melankolinen ja haikea, jotkut ovatkin kutsuneet häntä 'surumieliseksi haaveilijaksi'. Sitä neito taitaa myös olla, tämä on melkoinen uneksija ja mietiskelijä, monesti hänet voi nähdä istumassa yksin ja pohtimassa elämän menoa, tekojen merkitystä ja sitä miten pientä ja mitätöntä se kaikki loppupeleissä on.
Tämä kaikki on kuitenkin vain pieni osa Kiteen luonteesta, sillä suurimpana piirteenä hänestä huokuu lempeys. Vaikka tämä hymyilee harvoin voi pelkästä katseesta huomata sen huolenpidon ja hellyyden mikä Kiteen sisimmästä löytyy. Kuten arvata saattaa, kaiken tämän kanssa neito ei juuri suutu ja vielä harvemmin raivoaa. Kukaan ei ole tainnut nähdä häntä hermostumassa eikä hän juuri käytä voimiaan ketään tai mitään vastaan, kaikin puolin neito on hyvin rauhanomainen turkikas.
Olisi väärin kutsua Kidettä itsetuhoiseksi tai riskialttiiksi, mutta siltä tämän teot saattavat joskus vaikuttaa. Ennemminkin voisi kertoa ettei Kide pidä omaa elämäänsä kovin arvokkaana. Tietenkään hän ei halua kuolemaa, kuka nyt haluaisi, mutta neito on monesti tullut siihen tulokseen että kenen tahansa muun henki on aivan yhtä tärkeä ja elämä yhtä arvokas kuin hänenkin, ehkä jopa arvokkaampi. Niimpä hän ei pelkää laittaa omaa terveyttään vaakalaudalle tai uhrata itseään jonkun toisen puolesta.
Osana tähän käytökseen on se syyllisyys mitä Kide yhä tuntee menneisyytensä teoista. Hän tietää niiden menetettyjen henkien olevan puhtaasti omaa syytään eikä mene päivääkään että neito ei sitä miettisi. Tästä johtuen naaras tuntee myös yhä olevansa velassa Tulenväelle, hänen itsekkyytensä ja omien halujensa vuoksi yksi heistä aikoinaan menetti henkensä. Tästä johtuen hän ei myöskään tunne minkäänlaista vihaa tai katkeruutta Tulenväkeä kohtaan toisin kuin monet muut Metsänväkeläiset. Tietenkin hän ymmärtää väkien välisen kireyden ja kaikki ne syyt mitkä siihen ovat johtaneet, hän ei kuitenkaan pysty tuntemaan samoin. Osaltaan neito myös pelkää näitä tunteitaan - kokemuksen perusteella hän arvelee niiden vielä jokin päivä johtavan onnettomuuten ja ajavan hänet tai jonkun muun vaaraan. Kuitenkin, jos tilanne sitä vaatisi, Kide olisi aivan varmasti valmis ottamaan sen riskin.
Menneisyys:
Kide koki hyvin tavanomaisen pentuajan, suurimpana kummallisuutena voitaisiin kuitenkin mainita tämän syntymä. Siro neiti syntyi veljensä Huurteen kanssa keskellä sydäntalvea, pahimpana pakkasyönä, tästä kaksikko myös sai nimensä. Karusta ajasta huolimatta kaksikko selvisi hyvin kevääseen asti ja nämä kasvoivat hyvää vauhtia reippaiksi Metsänväkeläisiksi oppien taikoja, voimiensa käyttöä ja kylänsä monet tavat ja tarinat.
Kaikki kuitenkin muuttui seuraavana talvena. Kide oli juuri täyttänyt vuoden ja kasvanut pennusta nuoreksi aikuiseksi. Nuoruuden innolla ja muiten varoituksia vähätellen naaras oli seikkailemassa Tapiolan rajalla, tutkimassa lumen peittämää talvista maisemaa. Edes voimakas tuuli ja kylmä nipistelevä ilma eivät hidastelleet nuoren naaraan menoa - mutta jalkojen alla pettävä joen jää hidasti.
Naaras pulahti päistikkaan jäiseen veteen ja luuli jo kohdanneensa loppunsa - apu tuli kuitenkin viime hetkellä. Joku rikkoi jään edempänä joella, onnistui saamaan otteen nuoren naaraan niskasta ja veti tämän lumiselle penkereelle. Se oli tilanteen nähnyt Tulenväkeläinen, nuori uros joka oli huomannut vaarallisesti seikkailevan Metsänväkeläisen ja rientänyt apuun.
Voimakas, jäinen tuuli yltyi yhä ja uhkaili kunnon lumimyrskyä, niimpä tulenväkeläinen saattoi märän, jäisen ja kylmissään tutisevan Kiteen kallioilta löytyvään pieneen luolaan. Sinne kaksikko käpertyi odottamaan myrskyn loppua samalla kun uros käytti elementtiään kuivatellakseen neitoa ja pitääkseen tämän lämpimänä. Uros myös esitteli itensä Leimuksi.
Näin kaksikko vietti yön lämmitellen ja keskustellen, odottivat aamun sarastusta. Kide ehti moneen otteeseen ihmetellä miksi Tulenväkeläinen ikinä auttaisi hänenlaistaan Metsäläistä, olihan hän aina kuullut Tulenväkeläisten olevan vain julmaa tulellaan kaiken polttavaa sakkia. Leimu ei tätä ottanut pahakseen, nauroi vain sitä kuvaa minkä Metsänväki heistä oli saanut, samalla kuitenkin myönsi että heidän joukossaan oli myös melko sotaisaa sakkia.
Myrsky laantui aamun sarastaessa ja Leimu tarjoutui saattamaan Kiteen Tapiolan rajalle, siellä kaksikon tiet myös erosivat ja arki jatkui tavalliseen tapaanssa - ainakin päältä katsottuna. Kide ei kuitenkaan saanut lempeää, lämmintä Tulenväkeläistä mielestään eikä tiennyt mitä tekisi kuplivien tunteidensa kanssa. Hän tiesi niiden olevan kiellettyjä, vaarallisia, näin ei kuuluisi edes harkita ajattelevansa. Hän ajaisi itsensä lisäksi vielä Leimunkin vaaraan jos antaisi itselleen ja tunteilleen periksi...!
Mutta hän antoi kuitenkin. Useaan otteeseen Kide kierteli Tapiolan rajoilla tähyillen Kaskimaalle pelonsekaisen toiveen saattamana, tavallaan hän toivoi ettei ikinä löytäisi etsimäänsä, toisin kuitenkin kävi.
Tavattuaan jälleen kaksikko alkoi tavata yhä useammin yön turallisessa pimeydessä, koko tilannetta taisi osana ajaa se jännitys minkä tällainen kielletty suhde aiheutti. Suurimpana innoittajan oli kuitenkin kaksikon tunteet, eivät he olisi vaarantaneet henkeään jos juttu ei olisi ollut vakava.
Yhdellä tapaamiskerralla Leimu antoi Kiteelle lahjaksi viitan, se oli poron taljasta valmistettu, erittäin paksu ja lämmin.
"Jotta tarkenet myös silloin kun minä en ehdi sinua lämmittämään.", hän oli sanonut nauraen.
Tää uusi, salaperäisesti ilmestynyt viitta oli kuitenkin viimeinen vihje mikä sai Kiteen veljen, Huurteen liikkeelle. Uros oli jo hyvän aikaa ehtinyt huolestua siskonsa käytöksestä, miten tämä vaikutti hyvin väsyneeltä useana aamuna ja tuntui välillä katoilevan sanaakaan sanomatta, kun asiasta kysyttiin tämä antoi vastauksensa kierrellen ja kaarrellen.
Niimpä eräänä yönä Huurre huomasi siskonsa hiippailevan ulos ja seurasi tätä. Hiljaa tämä askelsi siskonsa jalanjäljissä aina Tapiolan rajoille asti jossa tämä näki kenen vuoksi Kide tällaista harrasti.
Huomatessaan virran toisella puolen odottavan tulenväkeläisen Huurre oli jo heti varuillaan, mutta huomatessaan miten tuttavallinen tämä oli hänen siskonsa kanssa asiat alkoivat loksahdella paikoilleen - ei tarvittu neroa arvaamaan mitä täällä tapahtui.
Mitään muuta ei tarvittu, tämän todistettuaan Huurre syöksähti piilostaan suoraan yllättyneen tulenväkeläisen kurkkuun. Hän ei olisi ikinä uskonut siskonsa lankeavan niin alas, vieläpä Tulenväkeläisen kanssa...!
Hyökkäystä seuraava taistelu oli raivoikas ja ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Kaksi urosta olivat yksi karvan, tulenlieskojen ja lentelevien kasvinosien sekamelska, sitten voimakkaan räsähdyksen saattelemana kaikki hiljeni.
Huurre oli päätynyt voittajaksi, yllätyshyökkäys oli antanut urokselle ylivoiman. Tulenväkeläisen eloton ruumis kellui jäisen kannen alla pois näkyvistä, raivoisan taistelun aikana jää oli murtunut ja sen terävät reunat yhdessä raivokkaan Metsänväkeläisen kanssa olivat riittäneet päättämään lempeän uroksen lyhyen elämän. Hinta oli kuitenkin ollut kallis eikä Huurrekkaan ollut selvinnyt vammoitta. Nyt taistelusta uupunut, verinen ja tulen polttama uros lysähti voimattomana lumeen.
Myöhemmin surusta, shokista ja järkytyksestä selvinnyt Kide oli raahannut taistelusta uupuneen veljensä takaisin kylään, hän oli yrittänyt pelastaa tämän hengen, se ei kuitenkaan riittänyt. Parantajan täytyi lopulta julistaa Huurre kuolleeksi, kyläläisten keskuudessa ei ollut mikään salaisuus että Tulenväki oli tämän aiheuttanut, se arvatenkin osaltaan lietsoi kylän jo valmiiksi kitkeriä tunteita väkeä kohtaan.
Olisi voinut luulla Kiteen inhoavan veljeeän, syyttävän tätä rakkaansa kuolemasta, niin hän ei kuitenkaan tehnyt. Neito tiesi ettei voinut syyttää tapahtumasta ketään muuta kuin itseään. Hän oli tiennyt riskit, tiennyt miten kiellettyä tämä kaikki oli ja siitä huolimatta uhmannut vaaroja ja luottanut vain onnettareensa että kaikki vielä järjestyisi. Naaran omia sisäisiä syytöksiä ja syyllisyydentunnetta lisäsi se, että hän itse oli päässyt tapauksesta kuin koira veräjästä; Kukaan tapauksesta tiennyt ei ollut enää elossa, kukaan ei voisi arvata mitä noina lumisina öinä oli tapahtunut eikä kukaan tulisi rankaisemaan häntä siitä. Tämä yhden talven kestänyt romanssi oli pysynyt salaisuutena, siitä kuitenkin maksettiin kova hinta.
Tästä lähtien Kide on pitänyt itsestään hyvin pientä ääntä, naaras on toiminut parhaansa mukaan kylänsä parhaaksi ja pyrkinyt välttämään ongelmia, toistaiseksi se on myös toiminut. Naaras ei kuitenkaan voi kieltää syvälle sydämeensä hiipinyttä lempeyttä minkä hän nykyisin tuntee Tulenväkeä kohtaan, hän ei myöskään ole enää aivan varma haluaako elää sellaisessa kylässä jossa heistä on niin negatiivinen kuva.
Kiitos kuvasta Wolf_Story !
Taidot:
- Nopeutensa lisäksi ei omista muita fyysisiä taitoja, onneton puruvoiman.
- Kohtalainen kasvien manipuloinnissa, monet muut Metsänväkeläiset ovat tässsä kuitenkin taitavampia.
- Parhaiten osaa eläinten hallinnan, kokee tietynlaista outoa iloa saadessaan hallita niitä ja on harjoitellut sitä paljon.
Trivia:
- Kide luotiin alunperin yhteen omaan tarinaani, silloin tämän nimi oli vielä Teal
- Omassa tarinassaan Kide hallitsi jäätä ja lunta, tämän lisäksi hahmo oli tulta hallitsevan johtajan puoliso ja yksi tarinan 'pahiksista'.
Omaisuus:
Porontaljasta valmistettu viitta, lahja vanhalta rakkaalta
Pirtanauha, itse tehty.
Viimeinen etsintäretki: 7.6.2020