Kirjoittanut Lappis Aug 16, 2018 20:22:46 GMT 2
Nimi: Hako Alhava
Nimestä: Esittäytyy vain Hakona, ei suostu käyttämään sukunimeään.
Sukupuoli: Uros
Ikä: 2 vuotta
Laji: Koira
Lauma: Tavan Turkikas, asuu Ahjolassa
Ammatti: Metsästäjä
Seuranhaku: Klick!
Maine:
Suurilta osin tuntematon, muutamat ovat saattaneet kuulla uroksesta ja tietävät tämän ärhäkkänä, äkkipikaisena ja jokseenkin yksinkertaisena kaverina. Useimmille on selvästi tiedossa uroksen tulevan paremmin toimeen muiden laumattomien kanssa, tämä kun inhoaa kaikkia väkeläisiä hyvin avoimesti.
Kotipiireissään Hako muistetaan selvästi kotoaan karanneena poikana ja varkaana.
Hako on ulkonäköönsä nähden yllättävän voimakas kaveri. Kapeat jalat kantavat voimakasta, tanakkaa ruumista ja omistavat yllättävän paljon lihaksia. Tassut ovat leveät ja vahvat, anturat kulkemisesta kovettuneet. Uroksen pää on selkeästi koiramainen muistuttaen hieman pystykorvien kalloa, otsapenger on selvästi nähtävillä ja kuono on hieman lyhyehkö. Terävät pystyt korvat ja jäykkä kaartuva häntä viimeistelevät olemuksen.
Uroksen harmaanruskea turkki on puolikarkeaa pituuden vaihdellessa lyhyestä puolipitkään. Erityisesti kaulan alueella karva on pidempää ja sojottaa itsepäisesti ylöspäin. Niskasta otsaan yltävän pitkän, jäykän karvan vuoksi uros näyttää herkästi siltä kuin pörhistelisi niskaansa.
Uroksen silmät ovat vaalean siniset ja melko kapeat, kirsu ja anturat ovat mustat. Helposti tunnistettava piirre ovat kasvoja halkovat arvet. Vahemmista arvista yksi kulkee aivan silmän vierestä toisen puoletaan haarautuessa kuonon päällä, uudemmasta parista sen sijaan toinen kulkee vastakkaisen silmän yli, toinen lyhyempi arpi koristaa ohimoa silmän alapuolella.
Usein uros myös kantaa päällään tummanruskeita nahkaisia suojuksia. Hyvin harvoin urosta näkee ilman kaulalle asetettava panta tai etujalkojen suojuksia. Molemmat ovat hyvälaatuista kestävää nahkaa. Sekä pantaan että jalkojen suojuksiin on upotettu pieniä metallinystyjä, ne ovat liian pieniä ja tylppiä tehdäkseen itsessään mitään vahinkoa mutta tuntuvat varmasti ikäviltä osuessaan hampaisiin.
Viimeinen, hieman harvemmin päällä pidetty suojus on uroksen isältä varastettu nahkainen haarniska. Se peittää koiran selkää ja kylkiä eikä tietenkään ole yhtä tehokas kuin metalliset haarniskat mutta suojaa silti osaltaan urosta fyysisiltä iskuilta. Selästä aivan niskan vierestä löytyy vaaleaa karvaa, näyttäessään kivalta se myös tekee haarniskasta mukavamman päällä kun nahka ei hierrä uroksen niskaa vasten. Haarniskasta löytyy myös tyhjä huotra, siihen kuulunut puukko on kadonnut matkan varrelle.
Silloin tällöin uroksen päällä voi nähdä myös samettisen viininpunaisen viitan jonka tämä sai "lahjana" Hämy Jäätuulelta. Viitan värin ja 'hienouden' vuoksi se kuitenkin harvemmin on uroksen päällä.
Kyseistä haarniskaa uros ei aina pidä päällään, se on kokemattomalle nuorelle melko raskas ja tekee liikkumisesta hieman vaivalloisempaa. Uros luottaa suuresti vauhtiinsa ja raskas nahkahaarniska hidastaa häntä huomattavasti, silti koira vetää vempeleen päälleen jos tietää joutuvansa taistoon tai pidemmälle matkalle.
Kiitos kuvasta Hallatar !
Luonne:
Kärttyinen, äkkipikainen ja kärsimätön tiivistävät Hakon luonteen melko nätisti. Hyvinkin kokematon koiranalku puskee elämän läpi nuoruuden tuomalla tarmolla ja itsepäisyydellä, sen mukana tulee korillinen hyvin odotettavia piirteitä.
Hako on enemmän itsenäinen kuin seurallinen kaveri. Ei nuorikko muita turkikkaita suoraan inhoa - ainakaan ihan aina - mutta tämä tulee paljon paremmin toimeen itsekseen tai hyvin pienissä ryhmissä, suuret massat alkavat hyvin nopeasti ahdistaa ja ärsyttää tätä peltojen kasvattia. Villi luonto, karut maisemat ja rankka fyysinen työ ovat sellaisia asioita mistä tämä taas nauttii.
Väkeläisiä, korkea-arvoisia turkikkaita, laumojen johtajia ja muita suuren voiman tai vallan omaavia Hako inhoaa aikalailla tasapuolisesti, tosin väkeläisillä on tässä kohtaa erityinen asemansa harmajan inhoasteikolla. Yleensä kärttyisän nuoren puheet muuttuvat vielä herkemmin suoriksi haukuiksi ja huonoiksi solvauksiksi kyseisten tahojen läsnäollessa. Arvatenkin nämä konfliktit ajautuvat helposti fyysisiksi ja itseluottamuksestaan huolimatta Hako ei ole kummoinen taistelija vaan ottaa kuonoonsa hyvinkin helposti.
Jos Hakon hyvälle puolelle onnistuu pääsemään voi huomata että tämä ei ole aivan niin kamala mitä tämän yleinen käytös antaa ymmärtää. Harmaja tuppaa pitämään positiivisemmat ajatuksensa ja tunteensa itsellään, ja yleensä hiljainen sovinto kertoo paljon enemmän kuin tämän suusta tulevat puheet. Hako osaa kuitenkin olla yllättävänkin mustasukkainen niistä jotka laskee läheisikseen vaikkei tätä edes itselleen tahdo myöntää.
Menneisyys:
"Tuonen munat! Eikös se olekin 'rakas' pikkuveljeni?" Hän totesi siihen olematta ollenkaan ilahtunut tästä löydöstä.
- Kaaos tavattuaan Hakon pitkästä aikaa.
Alhavan sukuun syntynyt Hako kasvoi pienen perheensä kanssa Tapiolan laitamilla. Lapsuusaika oli kohtalaisen tavanomaista, vanhemmat paimensivat kolmea energistä poikaansa ja koettivat pitää veljekset kurissa. Tämä rauha ei kuitenkaan kauaa kestänyt, Hako hämärästi muistaa ajan ennen velipuolensa saapumista kuvioihin, kirkkaana mieleen on kuitenkin jäänyt se selvä vastenmielisyys minkä emo tätä uutta tulokasta kohtaan näytti. Kyseessä oli Saelion, myöhemmin Kaaokseksi nimetty uros, perheen isän Holthoerin syrjähypyn seurauksena syntynyt poika. Yhä tähän päivään asti isä varmasti väittää olevansa viaton, kertoo Saelionin emon hurmanneen tämän loitsulla ja vaikka mitä muita tarinoita. Hakon emo piti tätä uutta tulokasta uhkana omille pennuilleen, oli myös pettynyt ja vihainen puolisolleen. Perheen koossa pitäminen oli hänelle kuitenkin tärkeää eikä hän yksinäisenä emona kykenisi ikinä kasvattamaan kolmea ahnetta pentua. Niimpä isän syrjähyppy hyväksyttiin vastentahtoisesti perheeseen.
Hako itse ei ikinä katsonut tätä puoli vuotta vanhempaa velipuoltaan hyvällä, kai osaltaan pentu imi oman emonsa vastenmielisyyttä itseensä, eipä isänkään selvänä näyttämä häpeä jäänyt huomaamatta. Poikien kasvaessa kinat ja kahakat alkoivatkin tulla yhä tavanomaisemmiksi kun kolme nuorta poikaa alkoivat ottaa velipuoltaan kiinni ja kiriä jopa tämän yli koossa, se ei kuitenkaan tarkoittanut että Saelion olisi jäänyt mitenkään alakynteen. Vanhempi velipuoli saattoi myös osaltaan vaikuttaa ainakin Hakon kasvuun kun nuori uros väkisin pisti vanhemmalle veljelleen hanttiin.
Pienen perheen asettamalle kodille tuli kuitenkin aikanaan häätö, sellainen määrä keskenään kinastelevia laumattomia ei ollut tervetullut niin lähelle Metsänväen kylää. Närkästyneinä ja hammasta purren perhe joutui siirtymään rauhallisemmille maille ja päättivät asettua Kalevanniityn reunamille, toiveissaan saada kasvattaa pesueensa rauhassa.
Tässä vaiheessa Hako veljineen olivat jo puolivuotiaita ja itsepäiset luonteet alkoivat selkeinä nostaa päätään. Varsinkin kovapäinen ja nopeasti hiiltyvä Hako otti useasti yhteen sekä veljiensä että isänsä kanssa. Ajan mittaan nuori uros oli alkanut syyttämään isäänsä perheensä nykyisestä olotilasta, tuohan oli heidän vanhemman velipuolensa maailmaan saanyt. Osasyynä käytökseen oli myös puhdas nuoruuden uhma, osana taas isän luonnostaan kylmä ja periksiantamaton olemus, kaksikon kemiat eivät vain osuneet yhteen. Tilanne ei myöskään rauhoittunut kun Saelion viimein päätti lähteä ja jättää perheen taakseen.
Hetken aikaa perhe siesi tätä ainaista tiuskimista ja ajoittaista kahakointia, mutta Hakon täytettyä vuoden oli tilane kärjistynyt jo äärimmilleen. Eräänä iltana Hakon ja tämän isän välille syntyi kunnon sanaharkka ja nuori itseään täynnä oleva uros sai viimein isänsä kunnolla hermostumaan. Niimpä vanhempi uros kävi poikansa päälle ja antoi tälle kunnon opetuksen - nuoren uroksen kuonoa halkovat arvet ovat yhä muistona kyseisestä yhteenotosta.
Emo ja veljet olivat tietenkin tapauksesta kauhuissaan ja koettivat molemmin puolin rauhoitella tilannetta. Isä oli räjähtämisestään häpeissään ja koetti pyydellä anteeksi, Hako puolestaan oli saanut tarpeekseen. Heti verenvuodon tyrehdyttyä hän pakkasi tavaransa, kostoksi poimi mukaan isänsä haarniskan ja puukon ja jätti kotinsa katkerana koko perheelleen.
Siitä asti nuorikko on kierrellyt maita, perustanut hetkittäisiä majoja itselleen ja jatkanut sitten taas matkaansa, kokemukseensa nähden hän on myös pitänyt itsensä yllättävän hyvin hengissä.
Pelissä tapahtunut:
Tulossa!
Alhavan Suku
Emo - ??? - Elossa, Rikala
Isä - Holthoer Alhava - Elossa, Rikala
Sayldar & ??? - veljiä, pentuetovereita - Kadonnut
Omaisuus
- Kaulapanta ja jalkasuojukset
- Isältä varastettu Haarniska
- Hämy Jäätuulelta saatu viitta.
Etsintäretkien löydöt
[Viimeisin retki: 7.6.2020]
- Kaulapanta ja jalkasuojukset
- Isältä varastettu Haarniska
- Hämy Jäätuulelta saatu viitta.
Etsintäretkien löydöt
[Viimeisin retki: 7.6.2020]