Kirjoittanut Wolf_Story Dec 10, 2018 11:53:48 GMT 2
Nimi: Hiirenvirna
Sukupuoli: Narttu
Ikä: 2-vuotias
Laji: Harjasusi
Lauma: Metsänväki
Ääni: Ääni 1 | Lauluääni 1 | Lauluääni 2
Maine: Hiirenvirnasta ei pahemmin kulje juoruja muiden Turkikkaiden välillä,
paitsi jos on kyse tuon traagisenpuoleisesta menneisyydestä. Se ei narttua kuitenkaan sen enempää vaivaa.
Ulkonäkö
Säkäkorkeus: 100cm
Hiirenvirnalla on harjasudelle tyypillisesti naurettavan pitkät jalat ja tuuhea turkki, sekä suurehkot korvat ja melko lyhyt häntä. Sen kuono on siro, pitkähkö ja kirsu vähän pysty. Silmät ovat violetit ja terävänmalliset, kirsu ja anturat ovat kalpean vaaleanpunaiset. Tuuhean turkin alla on nartun sopusuhtainen keho. Se ei ole mikään luuviulu, muttei kyllä ihan niin pyöreä kuin sen pitäisi olla. Sen vatsalinja nousee jyrkästi ylöspäin ja sillä on lyhyt selkä, mikä näyttäisi hassulta jos nartulla ei olisi takapäässä niin tuuheaa karvaa joka saa sen selän vaikuttamaan huomattavasti pitemmältä. Noin kolmasosa hännän pituudesta on pelkkää harjaksista karvaa.
Perusväriltään Neitokainen on vaaleanvihreä, mutta kuonossa, korvissa, niskassa, jaloissa ja hännänpäässä on tummempaa sävyä. Vaaleampaa löytyy kaulasta, rinnasta ja kuonosta. Jalkojen värit tummuvat tassuja kohti. Turkki on suoraa ja silkkisen pehmeää, vaikkakin törröttää pystyssä paikka paikoin ja on pisimmillään harjaksisempaa kuin muualta. Turkki on pisintä kaulassa luoden tuolle puuhkamaisen vaikutuksen. Tuon niskassa kasvaa myös jonkin lajikkeen saniaisia, kuin komeana kauluksena ja jaloissa kasvavat muratit kiemurtelevat ylöspäin. Kaikenkaikkiaan narttu on aika vaikuttava näky, vaikkei se ole silti kovin silmiinpistävä värityksensä tai tyylinsä puolesta. Korkeus onkin sitten asia erikseen.
Narttu kulkee pää ylhäällä, arvokkaan tuntuisesti, astellen kuin peura pitkine koipineen. Sen olemus ja perusilme on tyyni, ehkä jokseenkin ylväs, muttei silti ylimielisellä tavalla. Liikkuessaan se suorastaan lipuu eteenpäin vaikka luulisi sen olevan kömpelö pitkien kinttujensa kanssa. Nartun vahvuuksiin kuuluukin nopeus ja yllättävä ketteryys, joihin se turvautuu tukalissa tilanteissa.
Pelissä saadut arvet ja vammat
-
-
(c)Hallatar
Luonne
Hiirenvirna vaikuttaa ehkä hivenen hiljaiselta ja viileältä, mutta on oikeasti ihan mukava, joskin hieman varautunut ensialkuun. Viihtyy yhtä hyvin muiden seurassa kuin yksinkin, vaikka saattaa suurissa porukoissa välillä tarvita pienen hengähdystauon. Se on hienohelma eikä mielellään sotke turkkiaan, mutta jos syy on hyvä, pääsee se lievän inhotuksensa yli sen kauempaa jahkailematta. Se viettää mielellään aikaa pitäen turkistaan huolta paremman tekemisen puutteessa, muttei kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin turhamainen kuin mitä voisi olettaa.
Narttu omaa aavistuksen sarkastisen huumorintajun ja tykkää hullutella välillä. Esimerkiksi mainittakoon jollekulle ilveily, mutta myöhemmin kysyttäessä tuo ei muka tiedä mistä toinen puhuu, 'Kuka, minäkö?'-tyyliin. Jos Hiirenvirnan korviin sattuu kantautumaan huhupuhetta siitä, saattaa se vilkaista tieten tahtoen juorukelloa ennen kuin lipuu mitään sanomatta ohi, suupielet nykien ylöspäin. Sen mielestä juoruilu on kateellisten puuhaa, eikä se moiseen alennu paitsi jos kyse on jostain oikeasti mullistavasta, kuten vaikka kuolemasta tai ihmepelastumisista. Tarpeen tullen narttu osaa myös olla yllättävän kipakka, tosin tuon suuttumiseen vaaditaan aika painava syy ja silloin kannattaa jättää tuo raivoamaan yksin. Jos kyse oli ylireagoinnista, tulee se rauhoituttuaan selvittelemään asioita ja pyytämään anteeksi. Ei siis ole kovin pitkävihainen.
(c)Wolf_Story
Menneisyys
Narttu ei muista menneisyydestään kovinkaan paljoa kolautettuaan päänsä 9 kuukauden iässä ja kärsittyään ison luokan muistinmenetyksen. Se on saanut muistoistaan takaisin rippeitä sieltä täältä ja sen sijaisemo ja sisarukset ovat kertoilleet joitain asioita.
Hiirenvirna tietää syntyneensä lämpimänä kesäyönä kallionhalkeamassa, olleensa Metsänväkeläinen ihan alusta asti ja että on toiseksi nuorin viidestä sisaruksesta. Sen vanhemmat ja sisarukset jäivät maanvyöryn alle, josta se ja sen isä selviytyi, mutta isä menehtyi myöhemmin vammoihinsa. Sen isä oli ainoa syy miksi narttu edes pelastui kärsien vain siitä muistinmenetyksestä. Tästä Hiirenvirna ei muista itse mitään, mutta välttelee vuorilla liikkumista. Kaikesta huolimatta neitokaisella oli hyvä alku - se mitä siitä nyt muistaa - ja sijaisperhe oli yllättävän mukava ja sympaattinen, kasvattaen pennun melkein kuin se olisi aina kuulunut perheeseen.
Nuoruudesta ei ole paljoa kerrottavaa, paitsi että tuo osaa nyt varoa maahisia rymisteltyään melkein eräällä retkellään yhden päältä, eikä kuulemiensa kauhistuttavien tarinoiden perusteella luota Virvatuliin.
Triviaa
× Pentuiässä kärsimänsä muistinmenetyksen takia yleisestikin hieman hajamielinen.
× Tuossa kasvavat kasvit elävät sen mukaan; talvisin niskassa kasvavat saniaiset muuttuvat rusehtaviksi ja käpristyvät kokoon kylmyyden vuoksi ja kesähelteellä ne vaikuttavat hieman nuupahtaneilta.
× Ei tiedä kovinkaan paljoa maahisista sun muista otuksista, mutta oppii mielellään uutta.
× Oppimisinto yltää kansantaruista taikoihin ja käytännönasioihinkin. Ei vain ole ollut ketään opettamassa.
× Inhoaa kurakelejä ja talvea.
× Rakastaa hellittelyä ja suojaisia kukkaniittyjä.
× Omaa hyvin vilkkaan mielikuvituksen.
× Jokseenkin skeptinen laumattomia ja niiden metalliesineitä kohtaan.
× Kuulemansa tarinat Virvatulista kertovat niiden houkutelleen pahaa-aavistamattomia ohikulkijoita vaaratilanteisiin ja eksyksiin.
Suhteet
Tavannut:
Nimi | Missä
Palidor Kuura | Metsänväen kylä
Ystävät:
Viholliset:
Neutraali: Palidor Kuura
Perhe
Tuntemattomat vanhemmat ja neljä sisarusta, sekä sijaisperhe
Copyright
Hahmon alkuperäinen idea kuuluu Valveunelle, jolta adoptoin myöhemmin hahmon
Kuvat
Ensimmäinen kuva Valveuni
Toinen kuva Wolf_Story
Sukupuoli: Narttu
Ikä: 2-vuotias
Laji: Harjasusi
Lauma: Metsänväki
Ääni: Ääni 1 | Lauluääni 1 | Lauluääni 2
Maine: Hiirenvirnasta ei pahemmin kulje juoruja muiden Turkikkaiden välillä,
paitsi jos on kyse tuon traagisenpuoleisesta menneisyydestä. Se ei narttua kuitenkaan sen enempää vaivaa.
Ulkonäkö
Säkäkorkeus: 100cm
Hiirenvirnalla on harjasudelle tyypillisesti naurettavan pitkät jalat ja tuuhea turkki, sekä suurehkot korvat ja melko lyhyt häntä. Sen kuono on siro, pitkähkö ja kirsu vähän pysty. Silmät ovat violetit ja terävänmalliset, kirsu ja anturat ovat kalpean vaaleanpunaiset. Tuuhean turkin alla on nartun sopusuhtainen keho. Se ei ole mikään luuviulu, muttei kyllä ihan niin pyöreä kuin sen pitäisi olla. Sen vatsalinja nousee jyrkästi ylöspäin ja sillä on lyhyt selkä, mikä näyttäisi hassulta jos nartulla ei olisi takapäässä niin tuuheaa karvaa joka saa sen selän vaikuttamaan huomattavasti pitemmältä. Noin kolmasosa hännän pituudesta on pelkkää harjaksista karvaa.
Perusväriltään Neitokainen on vaaleanvihreä, mutta kuonossa, korvissa, niskassa, jaloissa ja hännänpäässä on tummempaa sävyä. Vaaleampaa löytyy kaulasta, rinnasta ja kuonosta. Jalkojen värit tummuvat tassuja kohti. Turkki on suoraa ja silkkisen pehmeää, vaikkakin törröttää pystyssä paikka paikoin ja on pisimmillään harjaksisempaa kuin muualta. Turkki on pisintä kaulassa luoden tuolle puuhkamaisen vaikutuksen. Tuon niskassa kasvaa myös jonkin lajikkeen saniaisia, kuin komeana kauluksena ja jaloissa kasvavat muratit kiemurtelevat ylöspäin. Kaikenkaikkiaan narttu on aika vaikuttava näky, vaikkei se ole silti kovin silmiinpistävä värityksensä tai tyylinsä puolesta. Korkeus onkin sitten asia erikseen.
Narttu kulkee pää ylhäällä, arvokkaan tuntuisesti, astellen kuin peura pitkine koipineen. Sen olemus ja perusilme on tyyni, ehkä jokseenkin ylväs, muttei silti ylimielisellä tavalla. Liikkuessaan se suorastaan lipuu eteenpäin vaikka luulisi sen olevan kömpelö pitkien kinttujensa kanssa. Nartun vahvuuksiin kuuluukin nopeus ja yllättävä ketteryys, joihin se turvautuu tukalissa tilanteissa.
Pelissä saadut arvet ja vammat
-
-
(c)Hallatar
Luonne
Hiirenvirna vaikuttaa ehkä hivenen hiljaiselta ja viileältä, mutta on oikeasti ihan mukava, joskin hieman varautunut ensialkuun. Viihtyy yhtä hyvin muiden seurassa kuin yksinkin, vaikka saattaa suurissa porukoissa välillä tarvita pienen hengähdystauon. Se on hienohelma eikä mielellään sotke turkkiaan, mutta jos syy on hyvä, pääsee se lievän inhotuksensa yli sen kauempaa jahkailematta. Se viettää mielellään aikaa pitäen turkistaan huolta paremman tekemisen puutteessa, muttei kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin turhamainen kuin mitä voisi olettaa.
Narttu omaa aavistuksen sarkastisen huumorintajun ja tykkää hullutella välillä. Esimerkiksi mainittakoon jollekulle ilveily, mutta myöhemmin kysyttäessä tuo ei muka tiedä mistä toinen puhuu, 'Kuka, minäkö?'-tyyliin. Jos Hiirenvirnan korviin sattuu kantautumaan huhupuhetta siitä, saattaa se vilkaista tieten tahtoen juorukelloa ennen kuin lipuu mitään sanomatta ohi, suupielet nykien ylöspäin. Sen mielestä juoruilu on kateellisten puuhaa, eikä se moiseen alennu paitsi jos kyse on jostain oikeasti mullistavasta, kuten vaikka kuolemasta tai ihmepelastumisista. Tarpeen tullen narttu osaa myös olla yllättävän kipakka, tosin tuon suuttumiseen vaaditaan aika painava syy ja silloin kannattaa jättää tuo raivoamaan yksin. Jos kyse oli ylireagoinnista, tulee se rauhoituttuaan selvittelemään asioita ja pyytämään anteeksi. Ei siis ole kovin pitkävihainen.
(c)Wolf_Story
Menneisyys
Narttu ei muista menneisyydestään kovinkaan paljoa kolautettuaan päänsä 9 kuukauden iässä ja kärsittyään ison luokan muistinmenetyksen. Se on saanut muistoistaan takaisin rippeitä sieltä täältä ja sen sijaisemo ja sisarukset ovat kertoilleet joitain asioita.
Hiirenvirna tietää syntyneensä lämpimänä kesäyönä kallionhalkeamassa, olleensa Metsänväkeläinen ihan alusta asti ja että on toiseksi nuorin viidestä sisaruksesta. Sen vanhemmat ja sisarukset jäivät maanvyöryn alle, josta se ja sen isä selviytyi, mutta isä menehtyi myöhemmin vammoihinsa. Sen isä oli ainoa syy miksi narttu edes pelastui kärsien vain siitä muistinmenetyksestä. Tästä Hiirenvirna ei muista itse mitään, mutta välttelee vuorilla liikkumista. Kaikesta huolimatta neitokaisella oli hyvä alku - se mitä siitä nyt muistaa - ja sijaisperhe oli yllättävän mukava ja sympaattinen, kasvattaen pennun melkein kuin se olisi aina kuulunut perheeseen.
Nuoruudesta ei ole paljoa kerrottavaa, paitsi että tuo osaa nyt varoa maahisia rymisteltyään melkein eräällä retkellään yhden päältä, eikä kuulemiensa kauhistuttavien tarinoiden perusteella luota Virvatuliin.
Triviaa
× Pentuiässä kärsimänsä muistinmenetyksen takia yleisestikin hieman hajamielinen.
× Tuossa kasvavat kasvit elävät sen mukaan; talvisin niskassa kasvavat saniaiset muuttuvat rusehtaviksi ja käpristyvät kokoon kylmyyden vuoksi ja kesähelteellä ne vaikuttavat hieman nuupahtaneilta.
× Ei tiedä kovinkaan paljoa maahisista sun muista otuksista, mutta oppii mielellään uutta.
× Oppimisinto yltää kansantaruista taikoihin ja käytännönasioihinkin. Ei vain ole ollut ketään opettamassa.
× Inhoaa kurakelejä ja talvea.
× Rakastaa hellittelyä ja suojaisia kukkaniittyjä.
× Omaa hyvin vilkkaan mielikuvituksen.
× Jokseenkin skeptinen laumattomia ja niiden metalliesineitä kohtaan.
× Kuulemansa tarinat Virvatulista kertovat niiden houkutelleen pahaa-aavistamattomia ohikulkijoita vaaratilanteisiin ja eksyksiin.
Suhteet
Tavannut:
Nimi | Missä
Palidor Kuura | Metsänväen kylä
Ystävät:
Viholliset:
Neutraali: Palidor Kuura
Perhe
Tuntemattomat vanhemmat ja neljä sisarusta, sekä sijaisperhe
Copyright
Hahmon alkuperäinen idea kuuluu Valveunelle, jolta adoptoin myöhemmin hahmon
Kuvat
Ensimmäinen kuva Valveuni
Toinen kuva Wolf_Story