Malva Rautakuru

Malva on karulla tavalla naisellinen ja kaunis. Sillä ei ole kehossaan kauniita pyöreitä muotoja, joilla keimailla, vaan raskautta ja kulmikasta jäntevyyttä. Kauneus tulee rennoista ja ylpeistä liikkeistä, jotka kielivät vankasta itsevarmuudesta. Neito kantaakin lähes poikkeuksetta teräväpiirteisen päänsä korkealla, kruununaan. Kauniilla kasvoilla näkyvät selkeästi poskipäät ja kuono kapenee ja kaartuu hitusen, mutta kovin siro ei pääkään ole Malvalla. Korvat ovat pienehköt ja kolmiomaiset ja silmät kapeat.
Kehossa on jäntevyyttä ja voimaa juosta pitkää matkaa, tai vaikka taistellakin. Notkeuttakin löytyy, vaikka neidon täytyy harjoitella enemmän pitääkseen yllä joustavuutensa. Malvan jalat ovat jokseenkin lyhyet ja tassut turhan suuret muuhun kehoon nähden. Kynnet ovat hirvittävän pitkät.
Karva Malvalla on laadultaan karheaa ja vahvasti kihartuvaa. Neito ei pidä siitä erityisen hyvää huolta, joten se sojottaa kaikkialle. Tiheys pitää talvipakkasen loitolla, muttei auta kesähelteillä pitämään Malvaa viileänä. Pisimmillään karva on kauluksessa, vatsan alla, takareisissä sekä hännässä.

Malvan turkissa on kolmea sävyä punaista, kermanvaaleaa sekä oranssia. Selkä sekä niska ovat tumminta punaista, josta väri sitten vaalenee kunnes vaihtuu kermanvaaleaan. Punainen vaihtuu vaaleaan myös etureisissä ja kasvoissa, joissa vaaleaa on silmien ympärillä ja alaleuassa. Kylkiä kirjoo oranssi ahmamainen kuvio, joka jatkuu raitana ylös kaulansyrjää. Oranssia on myös korvansisustoissa, kuononvarressa sekä otsalla. Hännänpää on punaoranssi. Varpaat ovat harmahtavan punaiset, kynnet oranssit ja silmät siniharmaat.

Silloin tällöin Malva sytyttää ikiliekkejä korviensa kärkiin tai hännänpäähän. Useimmiten se on kuitenkin täysin liekitön ja antaa vain punaisen turkkinsa hohtaa.



Malva on perusluonteeltaan hyvin iloinen ja menevä. Neito jaksaa aina löytää jotakin hauskaa ja positiivista joka tilanteesta, eikä jaksa istua sisällä suremassa elämän kurjuutta. Se ei jaksa myöskään katsella muiden kurjuutta, vaan yrittää joko piristää tai jättää nuo mököttämään omaan arvoonsa. Malvalla on kaikkiaan vain suunnaton määrä elämän iloa ja energisyyttä. Se tahtoo aina olla menossa ja tehdä ja kokea. Rautakuru ei varmasti istu tyhjänpanttina hetkeäkään, jos vain mitenkään voi kehitellä jotakin hauskaa tekemistä. Sosiaalinen Malva tuntee varmasti sata eri tarinaa ja peliä, joilla voi hauskuutta niin itseään kuin muitakin. Huumorintajuakaan ei neidolta puutu.

Punaturkki sattuu kaikessa elämän ilossaan olemaan myös hyvin itsevarma. Sitä ei maailma pääse kolhimaan, eikä muut nolaamaan. Malvalla ei ole aikaa sellaisille asioille kuin häpeä tai katkeruus. Kaikkeen käy lääkkeeksi reippaus. Toki asiaa auttaa myös se, että neito on hyvin sanavalmis. Se vastaa aina samalla mitalla takaisin kiusoittelijoille, vaikka nuo olisivat kuinka korkea-arvoisia tahansa. Itsepähän päättivät tulla sitä häiritsemään.

Uskomukset ovat Malvalle hyvin tärkeitä. Se on kovin tarkka olentojen rajoista ja asioista, joita on sopivaa tehdä. Neito ei tahdo loukata muita turkikkaita eikä olentoja. Siksi sen huumorikin pysyy useimmiten aina hyvän maun rajoissa. Ainakin melkein.



Syksyn ollessa kauneimmillaan syntyi Tulenväen pariskunnalle seitsemän pikku pentua. Perheellä oli siipikarjaa ja onnellinen elämä hieman syrjemmällä Tulenväen kylästä. Perheen isä oli riitaantunut jo nuorena oman perheensä kanssa ja päättänyt asua yksin karjankasvattajana. Malvan sukunimi tuleekin tästä osittain pienestä kodista, jota perhe leikkisästi kutsui Rautalaksi oven päällä roikkuvan rautaisen sulan muotokuvan vuoksi. Sukunimen loppu "kuru" tulee isän vanhasta sukunimestä.

Malvalla oli aina seuraa sisaruksistaan, eikä perheessä valinnut mitenkään erityisen tiukka kuri. Pennut saivat tulla ja mennä ja iloita miten mielivät. Ne oppivat paljon asioita vanhemmiltaan, mutta myös kantapään kautta. Punaturkki oli myös erityisen iloinen päästessään silloin tällöin tapaamaan äidin puolen serkkuaan Hornaa. Serkun isä oli kuitenkin ärsyttävän ankara uros, joka nappasi lopulta leikkikaverin typerään koulutukseen. Malva oli ollut hyvinkin läheinen Hornan kanssa ja pitää yhä serkustaan kovasti. Ja tädistäänkin, vaikka tuon puoliso ja Hornan isä on siitä ärsyttävä.

Malvan elämä oli varsin tavallista sen kasvaessa. Neito oppi maailman tavoille, muttei suostunut koskaan kasvamaan tylsäksi aikuiseksi. Se ei koskaan ymmärtänyt, miksi niin moni Tulenväkeläinen oli hirveän sotaisia. Sotiminen oli typerää, eikä siitä koskaan seurannut mitään mukavaa tai hauskaa.

Ajan kuluessa Rautakurun lapset alkoivat lähteä kaikki omille teilleen maailmaa tutkimaan. Osa pysyi kauemmin ja osa lähti hyvinkin pian. Jotkut sisarusparvesta asui jonkin aikaa omillaan kylässä lähtien vasta sitten maailmaa tutkimaan. Lopulta kuitenkin vain Malva jäi vanhempienkin kuoltua vanhuuteen. Nyt neito asuttaa yksin tyhjennyttä Rautalaksikin kutsuttua taloa kylän laitamilla, eikä siellä ole enää yhtään siipikarjaa.