Johtaja: Tyrni Kalvaantytär

Nimi: Tyrni Kalvaantytär
(ent. Hämäräntytär, otti äitinsä nimen tämän kuoltua ja noustuaan Metsänväen johtajaksi.)
Sukupuoli: Naaras
Ikä: 2 vuotta
Laji: Supikoira
Lauma: Metsänväki

Maine:
Tyrni tunnetaan paremmin Rikalan kaupungissa kuin missään muualla, Laakson mailla neito on hyvinkin tuntematon kaveri. Tämä kuitenkin on Tapiolassa syntynyt ja vanha kansa saattaa naaraan yhä tunnistaa, ehkä osa onnistuu yhdistämään neidon Kalvaan kaukaisiin pentuihin jotka tämän puoliso vei mukanaan.

Ulkonäkö:

Säkäkorkeus: 32 cm

Tyrni on ulkomuodoltaan hyvinkin perinteisen supikoiran oloinen. Matala ja pitkärunkoinen, todellisuudessa hyvinkin siron neidon pörheä karva antaa tälle pyöreän ja pehmeän ulkomuodon. Tyrnin piirteet ovat hyvin pehmeitä, siro kuono ja taittoon jääneet korvat korostavat kasvoja. Silmät omistavat saman sinisen sävyn kuin äidillään, mutta ovat paljon suuremmat ja pyöreämmät. Nenä, kynnet ja anturat ovat tumman ruskeat. Turkin pääsävynä Tyrnillä toimii lämmin hiekan sävy, selkäpuoli on aavistuksen tummempi ja sitä koristavat vielä asteen tummemmat raidat. Päähän mentäessä väri muuttu täysin valkoiseksi, tämä valkea maski verhoaa Tyrnin koko kasvoja, samaa väriä on ripoteltu myös tassuihin ja häntään. Vatsanalus taas on lämpimän ruskea, samaa sävyä löytää myös kaikista jaloista, korvista. ja hännänpäästä.

Kasveinaan Tyrnillä on - arvatenkin - tyrnin oksia, niitä kasvaa yllättävän tiheästi paksun kaulaturkin alla, mutta vain muutama oksa onnistuu pilkistämään pinnalle. Muutaman oksan naaras aina kietoo otsalleen tiaramaiseen asetelmaan. Neidon etujalat ovat tiiviisti juurien peittämät. Kyseiset juuret kasvavat jalkojen takapuolelta ja kietoutuvat tiiviisti jalkojen ympärille, tämä ei kuitenkaan estä Tyrnin liikkumista.

Aika ajoin Tyrnillä on päällään soma viitta, kangas on sopivan paksua olematta kuitenkaan turhan lämmin. Viitta on värjätty vain päällipuolelta vihreäksi jättäen alapuolen ja sieltä käännettävän kauluksen luonnonvalkoiseksi. Viitta sidotaan kaulalta kapealla nahkaremmillä joka kiinnittyy molemmilta puolilta puisiin nappeihin.



Luonne:

Monet saavat Tyrnistä hyvinkin hellän ja ystävällisen ensivaikutelman. Pikkuinen neito on hymyilevä ja nauravainen kaveri joka ottaa muiden puheet tarkasti huomioon, tuntuu muistavan pienimmätkin yksityiskohdat ja tuo mielellään lahjoja hyville ystävilleen. Tyrni onkin hyvin sosiaalinen turkikas joka tuntuu tulevan toimeen lähes kenen tahansa kanssa, jopa epämiellyttäville yksilöille naaras antaa kirkkaan hymyn ja pirteän tervehdyksen, tosin jotkut uskovat tämän tekevän niin vain ärsyttääkseen näitä. Paheensa kaikilla.
Tavoitteessaan päästä mahdollisimman monen turkikkaan hyvälle puolelle ei Tyrni pelkää olla lahjomatta ja mielistelemättä muita. Pienestä koosta johtuen Tyrnin ei ehkä uskoisi olevan se uskottavin kaveri, mutta naaras osaa olla yllättävän karismaattinen tarvittaessa. Pikkuisesta supikoirasta lähtee tarvittaessa hyvinkin kuuluva ääni jonka iloinen, positiivinen sävy ei jää huomaamatta.

Iloisen, lempeän ulkokuorensa alla Tyrni ei kuitenkaan ole se mukavin metsäläinen. Neito on hyvinkin pinnallinen kaveri ja tuomitsee muut välittömästi väen, lajin, koon ja suvun perusteella, ja tätä mielipidettä on vaikea mennä muuttamaan jälkeenpäin. Ei sillä että nämä mielipiteet päälleppäistä käytöstä muuttaisivat, Tyrni kun pyrkii olemaan yhtä ystävällinen kaikille. On kuitenkin selvää että neito asettelee tietyt turkikkaat jalustalle ja päätöksiä tehdessään suosii suuresti näitä auttavia vaihtoehtoja.
Tyrni osaa olla myös hyvin itsekäs tarpeen tullen. Naaras on erityisen omistushaluinen itselleen tärkeistä henkilöistä ja tämän on erittäin vaikea jakaa huomiotaan kenenkään kanssa. Suoraan neito ei tätä kuitenkaan näytä, ehei. Kaikki se työ minkä Tyrni laittaa 'kilpailijoidensa' häätämiseen hoidetaan selkien takana salaisena sabotointina ja varjoista hyökkimisenä. Monia myös yllättää miten julmaksi Tyrni voi tarpeen tullen käydä, jos tilanne on oikein ikävä tulee neidosta pelottavan tehokas ja tunteeton.

Menneisyys:

Tyrni sai elää hyvinkin moitteettoman nuoruuden. Naaras kasvoi Rikalan kaupungissa isänsä Hämärän, kasvattiemonsa ja kahden sisaruksensa kanssa. Tästä alkavat naaraan selkeimmät muistot, mutta jossain mielensä perukoilla tämä tietää kokeneensa muuta, unissa neitoa usein tervehtivät verheät metsät jotka tuntuvat jatkuvan loputtomiin. Nämä epäilykset jostain aikaisemmasta alkoivat nousta yhä selkeämpinä mieleen kun naaras hieman kasvoi. Hänen kasvattiemonsahan ei ollut supikoira kuten heidän isänsä, joten tämä ei selkeästi ollut heidän oikea emonsa. Mutta missä tämä oikea emo sitten oli? Perheen isä mielellään puhunut asiasta, mitä enemmän Tyrni yritti udella sitä tiukemmin Hämärä pisti vastaan.  Lopulta Tyrni luovutti asian suhteen ja päätti keskittyä johonkin muuhun. Neito kierteli Rikalan kaupunkia, opetteli sen tapoja ja tutustui moniin eri ammatteihin kun niiden harjoittajat tulivat torille myymään luomuksiaan. Paljon neito näistä aiheista kyselikin ja kotopuolessa yritti parhaansa mukaan kaikenlaista kokeilla, mutta toistaiseksi mikään ammatti ei ole vielä tuntunut juuri omalta.

Iän karttuessa kysymyksen emosta ja omasta alkuperästään eivät kuitenkaan menneet mihinkään - päinvastoin. Hieman vanhempana neidolla oli enemmän vapautta kulkea yksin, näin tämä pystyi myös kyselemään mahdollisista muista supikoirista tai isänsä entisistä puolisoista, mitä vain mikä olisi antanut hänelle jotain suuntaa antavaa. Mitään tarkkaa neito ei saanut, mutta monet ehdottivat Tapiolasta kyselyä. Neito oli kyllä paikasta kuullut muttei ikinä ollut saanut sinne matkustaa, perheensä kun ei Rikalasta juuri lähtenyt. Mutta kuulemma siellä oli Tapionkylä, ja Tapionkylässä eli pelkästään metsänväkeläisiä. Siellä jos jossain hän saisi tietoa emostaan. Neito vei tämän idean isälleen joka oli vahvasti ideaa vastaan - tämä ei missään nimessä päästäisi tytärtään Tapiolaan. Tämä jos mikä herätti Tyrnin mielenkiinnon - miksi Tapiolan kaltainen pikku kylä pelottaisi tätä niin paljon? Oliko siellä jotain mistä hän ei tiennyt...?
Niimpä ilman lupaa ja kiukkuisista vastusteluista piittaamatta tyrni pakkasi vähäiset omaisuutensa mukaan ja lähti. Neito tiesi hyvin että näin tehdessään hän ei varmasti olisi enää tervetullut kotiin, isä tekisi hänestä vielä soman räsymaton jos hän uskaltaisi palata. Mutta eipä se hänellä ollut mielessäkään.

Omaisuus ja taidot:

[Viimeisin retki 12.4.2020]


- Isältä lahjaksi saatu vihreä viitta
- Hallitsee elementtinsä kohtalaisesti. Taitava omassa kropassaan kasvavien juurien ja oksien manipuloinnissa, ulkopuoliset kasvit vaativat enemmän energiaa.
Eläinten kanssa kommunikointi vaatii harjoitusta.

Suku:

Emo: Kalvassara - Tapionkylän johtaja
Isä: Hämärä - asuu Rikalassa, kotoisin Tapiolasta.
2 siskoa/veljeä
Kasvattiemo: Hailakka, kettu. Asuu Rikalassa Hämärän puolisona.