Kataja Tuomentytär

Ikä: 3 vuotta

Sukupuoli: Naaras

Laji: Koira (Borzoita ja pohjanpystykorvaa)

Asuinpaikka: Laakso, Tapionkylä

Ammatti: - (haaveilee parantajan ammatista)

Maine: Katajaa ei kovin moni tunne vaikka on ikänsä Tapionkylässä asunut,
sillä narttu ei kovin paljoa small talkkia harrasta, mutta on auttanut apua tarvitsevia isänsä opastuksella (pienten haavojen sitomisia ja yksinkertaisten rohtojen valmistusta).

Ulkonäkö: Nartun säkä on noin 75cm ja on rakenteeltaan perus borzoin luokkaa; pitkä kuono, pitkät raajat, syvä rintakehä, kapea vyötärö ja pitkä häntä joka menee lievästi kaarelle kärjessä. Korvat ovat pystyt ja niissä oleva karva pitkää ja silkkistä. Perusilme on epäilevä ja vähän juro, silmä hieman sirillään.

Turkki on pitkähkön puoleinen ja osittain kihara, erityisesti housut ja häntä ovat pitkää karvaa. Silmä on tummansininen joka vaalenee hieman iiriksen ulkoreunoja kohti. Naaraan pohjaväri on kermanvalkoinen ja lehmänkirjavat kuviot ovat kuparin ruskeita joissa reunoilla väri on hieman tummempaa. Naamassa on tummanruskeaa, lähes mustaa maskikuviota ja korvat ovat myös tummat. Naaman keskellä kulkee valkoinen läsi ja kirsun ympärillä on tummanruskeaa täplitystä. Kirsu ja etutassujen polkuanturat ovat tummanruskeat ja takajalkojen vaaleanpunaiset. Etutassujen varpaat ovat kuparinruskeat ja täplikkäät.

Harja on edestä lyhyempi mutta takaa se on letitetty pitkäksi letiksi joka menee kerran nartun kaulan ympäri kerran alkaen oikealta ja sen pää koskettaa miltein maata. Harjan värit vastaavat nartun turkin väriä (valkoista, kuparia ja tummanruskeaa raitaa niissä kohdissa jossa nartun turkin kuviointi menee).

Kekrissä syntyneet vauriot sijoittuvat Katajan kasvojen ja kaulan oikealle puolelle.
Kyseinen puoli kasvoista halvaantui, silmä on vain tyhjä kuoppa ja sen päältä kulkee arpi kohti kyseisen puolen kulmahampaita. Suupieli ja huulet ovat kahdesta kohtaa rikki, yläleuan etummaiset välihampaat ja kulmahammas näkyvät osittain jopa huulten ollessa täysin rennot. Kaulassa pannan alla on myös iso puremajälki.

Naaraan tasapaino kärsi välikorvan vaurioituessa päähän kohdistuneista iskuista ja saattaakin kävellä joskus pää hieman kallellaan oikealle, myös oikean korvan kuulo on alentunut. koittaa peitellä kasvojaa pitämällä suurinta osaa etuharjastaan oikeallapuolella.

Katajan korvissa on kupariset korvakorut korvien ulkosyrjällä alareunassa, yksi kummassakin korvassa. Koru on pyöreä kiekko jonka alareunasta roikkuu kolme pientä pisaran mallista kuparihelaa. Hänellä on myös korkealla kaulassaan äitinsä vanha nahkapanta jossa on punaista ja valkeaa kirjailua sekä kuparihakaset kiinnitystä varten. Katajan letti on kiinni kuparisella putkella jota on tiivistetty katajan oksilla. Kylmille ilmoille nartulla on syvän tummanvihreä paksu viitta jossa suuri huppu. Viitassa on edessä koristeellinen kuparisolki jossa yksinkertaistettu katajanoksaa esittävä kaiverrus sekä soljen puolelta toiselle menevä kupariketju.
Viitan kulmissa on painona pyöreät kuparihelat.

(( TULEVAISUUDESSA: Väkeen tullessaan hänen päälakensa harjaosuudessa kasvaa katajaa ja korvien hapsuisesta karvasta ruohonkorsia, letissä rohtosormustinkukan kukintoja, sään ja lapojen kohdalla piharatamoa ja hännän päässä kieloja. Kasvit kukkivat keväisin ja kesäisin, mutta syksyn ja talven läsnä ovat vain päälaen katajat marjoineen joita silloin kasvaa tuuheana kruununa.))

Luonne: Ennen kekriä Kataja oli erittäin avulias, iloinen mutta vähäpuheinen nuori. Nyt hän on hiljainen ja kyynistynyt ja väittää auttavanasa muita vain pitääkseen isänsä muistoa yllä. Sydämessään hän kyllä haluaa vilpittömästi auttaa kaikkia tarvitsevia, mutta traumastaan johtuen ei voi auttaa kuin kourallista ahdistuksensa vuoksi. Naaras myöskin pelkää tulta ja näkee aina välillä painajaisia verilöylystä ja isänsä oletetusta kuolemasta. Naaras ei pidä kuolemasta, vaikka se onkin osa luonnollista kiertokulkua. Ainoa minkä kanssa hän jotenkin tulee toimeen on vanhuuteen ja viisauteen pois nukkuminen. Tuomi ei ikinä antanut Katajan olla paikalla jos potilas näytti menehtyvältä, joten ensimmäinen henkilökohtainen kosketus elämän haurauteen oli tuo traumaattinen yö.

Kataja lämpenee muille erittäin hitaasti, mutta jos hän toteaa jonkun turkikkaan luotettavaksi tai jopa ystäväksi on hän aavistuksen vähemmän juro ja jopa hymyilee tämän turkikkaan seurassa. Sarkasmi rupeaa puhkeamaan pienelle nupulle ja samoin huumori. Tapa jolla naaras osoittaa kiintymystään on palvelukset ja pienet lahjat.

Ääni: Florence Welch

Menneisyys: Syntyi ainokaisena vanhemmilleen Tuomelle ja Käreelle kun ensimmäiset vuokot puskivat päätään vielä hyhmäisestä sammalikosta. Käre kuitenkin kuoli synnytyksen jälkeiseen vaikeaan tulehdukseen ja verenvuotoon Tuomen parannusyrityksistä huolimatta. Tuomi kasvatti tyttärensä yksin ja opetti tälle muiden auttamisen tärkeydestä, ja siitä että kaikki ansaitsevat apua syntyperään tai väkeen katsomatta.

Kataja eli hyvän ja rauhallisen lapsuuden isänsä silmäteränä ja he yhdessä suunnittelivat ja keskustelivat katajan kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävästä väkeen tulemisesta.

Sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, sillä Katajan rauhaisan elämän lopetti tuo sanoinkuvaamaton kekrin yö. Kataja oli keräämässä kasveja isälleen intoa ja ylpeyttä puhkuen. Hän osasi tunnistaa jo niin monia eri rohtokasveja ja keräili miltein kaiken minkä löysi, kunnes huomasi olevansa jo pahasti juhlasta myöhässä. Palatessaan hän kuuli kylän suunnalta kammottavaa ääntä ja juoksi loppumatkan niin kovaa kuin kintuistaan pääsi.

Kylään päästyään häntä kohtasi lohduton näky. Tuhoa ja tuskasta uikuttavia turkikkaita siellä täällä, hätääntyneenä nuori naaras juoksi ensimmäisen turkikkaan vierelle yrittäen auttaa, mutta apua tarvitseva olikin tulenväen edustaja joka haavereistaan huolimatta kävi katajan kimppuun ”puolustaakseen itseään”. Verityöhön liittyi mukaan toinenkin turkikas ja saatuaan tarpeekseen jättivät nartun vuotamaan kuiviin. Kataja kuitenkin selviytyi kuin ihmeenkaupalla hieromalla viileää mutaa naamaansa tyrehdyttääkseen vuodon.

Savun hälvettyä ja pahimmat haavansa paranneltuaan Kataja etsi isäänsä, mutta päivien eikä seuraavien viikkojenkaan aikana Tuomesta ei näkynyt edes karvatuppoa. Kataja eli pitkään toivossa että isä löytyisi ja tämä voisi opettaa hänelle lisää parantamisesta ja auttaa häntä valmistautumaan väkirituaaliinsa, mutta turhaan. Kataja jäi yksin asumaan kotitaloonsa, vaihtoi nimensä Kuusamasta Katajaksi joka oli isänsä antama lempinimi ja alkoi vältellä muita kyläläisiä viettäen aikansa metsässä kasveja keräillen ja pikkurohdoksia valmistellen yrittäen muistella isänsä opetuksia. Tällä hetkellä hän yrittää valmistautua ajatukseen että väkirituaali olisi tehtävä ilman isää, orpona ja rikkinäisenä.

Perhe: isä Tuomi (ruumista ei koskaan löydetty, oletetaan kuolleeksi), äiti Käre (menehtynyt)