Rontti

Ronttia tapaa Rikalassa usein, kaduilla, peräkujilla ja varsinkin kapakassa. Etenkin Rikalan varattomat ja epäonniset tietävät Mustekalan. Ahjolassa se on joillekin tuttu tapaus, mutta Laakson väkeläiset luultavasti eivät ole siitä kuulleetkaan. Ehkä hyvä niin, sillä kummallisella käytöksellään, aksentillaan ja koruillaan se on lähinnä vain herättänyt vieroksuntaa ja paheksuntaa. Vaikkei sitä tuntisikaan nimeltä ja ulkonäöltä, siitä huokuu selkeä vilpin aura, kuin se ei oikeasti ansaitsi ainuttakaan helyistään, jotka sen keholla iloisesti kilisevät.

Rontilla on palaneen huppuviittansa tilalla uusi, tummempi viitta.

Rakenne Jos Rontilta riisuisi kaikki sen käädyt ja korut ynnä muut, jäljelle jäisi enää luikku ja sottainen sakaalinkuvatus. Rontti muistuttaa vähän iltahämärässä maahan piirtyvää varjoa. Kaikki sen piirteet ovat pitkulaisia ja kapeita. Sillä on kapoinen keho, takkuisen karvan peitossa. Sillä on kapeat, luiset sääret. Keskivertoa pidemmät. Sen pää on pitkä ja kolmiomainen. Rontti on tavallaan hyvin epäterveellisen näköinen ilmestys, hontelon ruumiinrakenteensa kanssa. Sen kaula on koomisen pitkä ja kapea kuin mikä. Ehkä lihaksikkain osa Rontista olisi kuitenkin sen jalat, sillä vaikkei ne kovin jykeviltä näytäkään, Rontti on melko oiva juoksemaan. Se on hyvin jänteikäs ja kestävä, vaikka niin ällöttävältä näyttääkin. Rontin käpälät ovat pienet ja litteät, kuin terävät piikivet.

Häntä Rontin häntä on yllättävän lyhyt sakaalille, yltäen alhaalla ollessaan vain Rontin kintereisiin. Se ei ole hyvin hoidettua, tuuheaa ja ilmavaa karvaa vaan pötkylä itseensä sotkeutunutta takkuista karvahapsua.



Turkki Lämpimistä oloista kun on kotoisin, Rontin turkki on melko lyhyttä. Se ei todellakaan vedä vertoja pohjoisten susien kolossaaleille karvamassoille, vaan jättää paljon toivomisen varaa nyrhityllä pituudellaan. Turkistaan huolehtiminen ei myöskään ole koskaan ollut Rontin heiniä ja näinpä sen musta turkki sojottaa sinne tänne, takkuisina, mattaisina klimppeinä. Vaikka Rontilla onkin paksu pohjavilla, on sillä ehdottomasti tukalat oltavat pohjoisen kylmässä talvessa, mikäli suojautuu vain omalla turkillaan. Sen turkki on pidempää rinnan kohdalta, niskasta, kintereistä, selästä ja hännästä. Myös niskassa sillä sojottaa piikikkäästi pari tuppoa. Tämäkään pituusero ei tee paljoa lämmöneristystä, vaan lähinnä on siellä sojottaakseen sotkuisesti.

Väritys Rontti on kokonaan musta, lukuun ottamatta joitain leveitä laikkuja sen kehossa, jotka ovat harmaita. Sillä on yläselässä, molemmissa takareisissä, sekä hännän päällisellä puolella harmaat laikut, joita reunustaa tumma, musta karva. Harmaaseen turkkiin on sekoittunut mustia pilkunomaisia juovia.

Arvet Arpia on Rontilla muutama, mutta yksi on muita huomattavampi. Siltä on palanut nahka selkänsä päältä, ja turkki sen mukana. Haveri on rajoittunut selän puolivälistä melkein hännäntyveen ja on melko leveä. Se on suurinpiirtein soikion muotoinen, muttei tismalleen ja sen ympärillä on pienempiä kohtia, missä on arpikudosta, sekä kaljuuntuneita länttejä. Itse nahka palovammassa on hyvin kuivaa ja rohtunutta. Vaikka vamma on saatu pitkän aikaa sitten, on iho edelleen loukkaantuneen näköinen. Se on menettänyt lähes kaiken kimmoisuutensa, ja tuntuu hyvin nahkaiselta koskea. Ronttia hävetti kalju takamuksensa niin paljon, että se tatuoidutti kohtaan suuren mustekalan.
Sen lisäksi Rontilla on vasemmanpuoleisessa korvassaan lovi, ja vasemmassa kulmassaan paksu arpi.

Pää Rontin kuono on hyvin suippo ja sen leukaperät kaartuvat hyvin loivasti. Sen otsapenger on hyvin jyrkkä ja lyhyt. Sen kulma on hyvin voimakas. Silmät jäävät melkein kulman alle. Silmät ovat Rontilla vinot, melkein sirppimäiset ja veikeän näköiset. Ne ovat myös hyvin tummanruskeat. Kuono on melko pitkä ja suippo ja sen päässä on pikimusta kirsu. Rontilla on hyvin iso suu ja kapea kieli. Sen hampaat ovat melko hyvässä kunnossa (paria tapausta lukuunottamatta), sen alati jäystettyä kaikenlaista kepukkaa ja kaiveltuaan hampaankolojaan. Rontin ylempi vasen kulmahammas on mennyt niin huonoksi, että se on päällystetty raudalla, jotta Rontti voisi purra sillä edelleen. Rontilla on myös oikealla puolella suutaan alhaalla oleva kulmahammas lohjennut hyvin rosoisesti. Nämä kaksi elementtiä tekevät sen hymystä melko omaperäisen. Rontin korvat ovat isot ja leveät, kuten sakaaleilla tuppaa olemaan ja niiden sisustat ovat täynnä pehmeää, untuvamaista karvaa. Rontilla on oikeasta ohimostaan lähtevä pieni letti.



Misc Rontin ominaistuoksu on jotenkin rautainen, kuin kolikot, joita on pyöritelty hikisessä kourassa. Rontin henki haisee aamuisin pahalta, vaikka hajun ikävyys riippuu paljolti siitä, mitä se on syönyt. Sen kynnet ovat lyhyet ja mustat, sekä sen polkuanturat ovat mustat.

Asusteet Rontti on kietonut itsensä kotimaansa perinteisiin koruihin, joita on ostellut sieltä täältä Rikalasta nyt myöhemmin. Aluksi vielä ollessaan enemmän viaton kulkuri, se käytti paksuja nahkatarvikkeita. Nyt kesän tullen ja Rontin hetkellisen vaurauden noustua sen päähän, sakaali on päättänyt sonnustautua kultaan. Toki, ei aitoon. Rontin kaikki korut ovat vain värjätty kultaisiksi, sillä oikeaan kultaan sillä ei olisi edes varaa. Sillä on kultaisia renkaita molemmissa käsissään kahdeksan kappaletta, kuin mustekaloilla on lonkeroita. Sen hännäntyvessä on kiinni muutama paksumpi kultainen rengas, jotka saavat hännäntyven kapeuden paljastumaan. Korujen jälkeen häntä on edelleen aivan yhtä räjähtänyt.

Rontilla on kaksi paksumpaa käätyä, lähestulkoon pantaa, jotka ovat raidallisia, koottu värjätystä metallista. Toinen on sen kaulalla ja toinen kiertää sen lantion ympäri. Ne ovat tummansini-kulta-raidalliset. Kaulalla olevassa pannassa riippuu Rontin eturinnalla kirkkaanturkoosi kivi. Lantiolla olevasta pannasta lähtee kaksi kultaketjua sen molemmille lavoille ja kiinnittyen hännän renkaisiin. Ylemmässä näistä ketjuista on kiinni pronssisia kolikoita - ei tietenkään mitään rahana käypiä, vaan keveitä metalliliuskoja. Ketjujen kolikot helisevät ja kultarenkaat kilisevät Rontin liikkuessa, jonka vuoksi varas ei ota korujaan yleensä mukaan, kun on hommissa. Se käyttää koristeellista asuaan vain vapaa-ajallaan.


Kaulassaan, paksun pannan lisäksi, sillä on yksi kultakääty ja sitä ylempänä näkymättömyyden amuletti, jota Rontti ei riisu koskaan. Ei ole niin, etteikö Rontti pidä sitä uskottavana, että joku saisi sen haluta näpistää. Sen takia sakaali koittaa välttää amuletin esittelyä.

Ainoat kultakorut, joita Rontti ei yleensä riisu on sen päässä, sillä lävistyksiä on kiusallisempi ottaa pois ja laittaa takaisin. Sillä on oikeassa korvassaan kaksi pienempää kultarengasta ja ylempänä yksi isompi, josta lähtee ohuen ohut kultaketju sen nenässä olevaan septum-lävistykseen, joka on myös pieni kultainen rengas.
Sillä on otsallaan kultainen ketju, jossa roikkuu pieni turkoosi kivi, samaa rihkamakiveä kuin kaulassa olevan pannan kivi. Tämän korun se kyllä saattaa riisua muiden mukana, sillä se ei ole lävistys.

Jos Rontin voisi rinnastaa johonkin ruokaketjun osalahkoon, voisi osuvimman vertauksen tehdä raadonsyöjiin. Rontti on välistävetäjä, eikä todellakaan mikään sankari. Se saattaa mielellään kääriä voittoja jonkun toisen kustannuksella, eikä sitä jaksa kiinnostaa asian moraaliset pulmat. Vain tietyissä tapauksissa, Rontti sortuu myötätuntoon. Muuten se ei pahemmin ajattele, mitä seurauksia sen teoilla voisi olla muille.


Rontille on ominaista pakoilla vastuuta ja mennä sieltä, mistä aita on matalin. ‘Tyhmä työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä’ on motto, joka on lähellä sen sydäntä.
Se ei tykkää edustaa mitään, ajaa mitään jaloa agendaa tai varsinkaan ottaa vastuuta kenestäkään. Osittain siksi, että se on niin nuori ja osittain siksi, koska se on niin laiska ja rämäpäinen. Lierokin se jaksaa olla, kiemurella vastuusta ja paeta seuraamuksista kuin koira veräjästä.


Rontin kirjoissa ‘tarkoitus pyhittää kaikki keinot’. Siksi jos jotain on saavutettava, valehteleminen on aivan täysin jalo tie sen tehdäkseen.
Koska Rontti on niin selkärangaton, se voi hyvin vain valehdella tiensä pois ongelmistaan. Se saattaa esittää katuvaista tai antautuvaa, mutta todellisuudessa tahtoo vain rimpuilla irti, ja odottaa varjoissa passelia aikaa kostaa. Tavalla tai toisella.
Tästä huolimatta, Rontti ei ole verenhimoinen. Psykologinen kosto on sille yhtä riittävä ja jopa paljon mieluisampi kuin fyysinen. Ärsytetään niitä, saadaan ne näyttämään hullulta, vedetään niitä nokasta, hankaloitetaan niiden elämää, viedään niiltä kaikki mikä tuo niille iloa, nauretaan niille oman rahavuoreni huipulta - nämä ovat tapoja, millä Rontti voisi kostaa. Tietysti kohtuudessa, riippuen kuinka nujerrettu se kokee itse olevansa.

Vaikka Rontti onkin paikoitellen häijy, varasteleva käärme, se ei yleensä kohdista ilkitekojaan kehenkään henkilökohtaisesti, ellei kyseessä ole joku kauna jota se kantaa. Tuntemattomien niskaan Rontti ei toivo pahaa, ja se voisi olla koskaan vain vihollistensa häviöstä onnellinen. Ja olet sen vihollinen vain jos yrität hyökätä tai tuhota sen tavoitteita. Tässä asiassa Rontti yrittää olla hyvin tiukka. Se kokee, ettei ole sen paikka luetella mikä tässä maailmassa on oikein ja väärin, eikä se tykkää tuomita tai sättiä muita. Se ei ole sen asema.

Mikäli Rontti on loukannut jotakuta, eikä se ole ollut ansaittua, Rontti näkee sen ja katuu omaa käytöstään. Tällä tapaa sen voisi jopa saattaa hyvin murheelliseksi. Vaikka sakaali on pikkuhiljaa Rikalassa asuessaan valunut kauemmas ja kauemmas hyvästä moraalista, sen omatunto ei ole kadonnut minnekään. Hieman mukautunut vain.


Rontista on huvittavaa sonnustautua kultaisiin koruihin ja käätyihin. Ei sen vuoksi, että se olisi erityisen turhamainen, vaan tietynlaisena naamiaisasuna. Rontti yrittää pukeutua sellaiseksi, kuin se muistaa kotimaansa aateliset, tavallaan näyttääkseen niille keskisormea. Liatakseen käytöksellään niiden puhtaan ja ylvään univormun. Näyttääkseen, että kaikki, mikä erottaa likaisen orpokodissa kasvaneen rosvon ja ne, on vain läjä roskaisia koruja.

Yksikään Rontin koruista ei ole puhdasta kultaa, ja ne ovat pitkälti rihkamaa, mutta Rontille tärkeintä on valheellinen kultainen väri. Se kantaa mukanaan oikean kullan auktoriteetin, vaikka se on todellisuudessa valetta. Sakaali kävelee kissamaisesti kilisevissä, itämaisissa koruissaan. Ja kullan puhtaassa loistossa, Rontti näyttää likaiselta.


Rontti on tavallaan nihilistinen ja sarkastinen, ja kokee ainakin itse olevansa pragmaattinen. Sille on tärkeää näyttäytyä kylmäkiskoisena liikemiehenä, ja siksi faktat puhuvat sille yli tunteiden. Tai niin se ainakin väittää.
Todellisuudessa tunteet ja tunteellisuus on Rontille heikko kohta. Se ei osaa käsitellä omia tunteitaan, eikä toimia niiden kanssa. Tunteet sumentavat sen arvostelukyvyn. Ne ovat niin irrationaalinen asia, ja Rontti ei ole missään nimessä irrationaalinen, ellei se ole tehty komedisessa tarkoituksessa.
Muiden tunteita, ellei kyseessä ole läheinen henkilö, Rontti käyttää hyväkseen ja soittelee kuin huilua. Se on erinomainen lukemaan muita, muiden motivaatioita ja tavoitteita. Tämän takia Ronttia myös kiehtoo mystiset henkilöt, joihin se ei saa kosketuspintaa. Ne ovat Rontille haaste - aarrearkku, jota se yrittää vääntää auki.

Rontti ei ole kauhean uskollinen. Se on oman tiensä kulkija, eikä välitä muiden eläinten kumppanuudesta. Tai niin se ainakin itse tykkää ajatella. Todellisuudessa, tämä johtuu vain siitä, ettei tuo ole tuttua sille. Se ei myöskään ole koskaan oikeasti rakastunut. Siksi se ajattelee olevansa järkähtämätön tunteissaan, autuaan tietämätön ja naiivi siitä, miten kokematon oikeasti on. Rontille on helppoa leikkiä muiden tunteilla ja nauraa asialle, mutta jos se olisi itse kiedottuna jonkun pikkusormen ympärille - siitä olisi nauru kaukana.



Rontilla ei ole mitään häpyä. Se sanoo hetkessä, mitä tahansa, mikä sen mielestä kuulostaa vitsikkäältä. Sitä ei haittaa tehdä itsestään narria, jos vitsin huipentuma on sen arvoinen. Jos joku haukkuu tai kritisoi sitä, se osaa nauraa itselleen. Täytyy vetää erittäin henkilökohtaiset asiat peliin, jos Ronttia tahtoo tosissaan loukata.
Se on nauravainen, rakastaa vitsejä ja piloja, ja varsinkin tyyppejä, jotka eivät ota elämää liian vakavasti. Nähdessään jotain hullunkurista tai kuullessaan oivan kaskun, Rontti räkättää verrattomaan tapaansa, joka nopealla luonteellaan muistuttaa tikan nakutusta. Rontti on hyvin harvoin tosissaan yhtään mistään, ja voisi jopa kritisoida, että sen pitäisi ottaa elämä paikoitellen vakavammin.
Rontti ei ole ylimielinen tai täynnä itseään, vaikka sellaista saattaa esittää huvin päiten. Se uskoo, että kaikki ovat aivan yhtä paskoja sisältä. Kukaan ei ole kritiikin yläpuolella, ja he ovat tyhmiä jos luulevat olevansa.



Sakaalin muista puutteista huolimatta, sen huumorintajun ja nihilistisen maailmankatsomuksen vuoksi se on hyvin vaikea suututtaa. Sitä ei olla ikinä nähty raivoissaan. Rontti ei koe suuttumuksen tuovan mitään rakentavaa, ja kyseinen tunne on sille vain hyvin epäluontainen. Se ennemmin turhautuu tai kyllästyy, kuin edes ärsyyntyy. Tällä tavoin, ei olisi Rontille luonteenomaista menettää rationaalista ajattelukykyään raivon vuoksi. Sen kanssa keskusteleminen on helppoa, ja tuskin kovinkaan pelottavaa, sillä Rontti ei ole tunteellisesti arvaamaton. Toisaalta, Rontti olisi tämän takia erittäin huono käsittelemään vihaansa, jos sattuisi koskaan sitä tuntemaan.



Rontti on hyvä puhuja ja hyvä neuvottelija. Mutta etevistä sosiaalisista taidoistaan huolimatta se on henkisesti hieman alikehittynyt, sillä on koko elämänsä vain juoksennellut sinne tänne maineen ja mammonan perässä, eikä ole koskaan pysähtynyt miettimään omaa elämäänsä ja identiteettiään. Täten, vaikka Rontti käyttäytyy näyttävästi ja sulavakäytöksisesti, se on vain petollisen koristeellinen fasadi, jonka alla Rontti on vielä raaka, epävarma ja osaamaton. Se ei tiedä, mitä on aito kiintymys, eikä ole koskaan menettänyt ketään.
Rontin tapa elää ei ole kauhean kaukokatseinen. Se on kuin nuorallakävelyä joka päivä. Kunhan nyt näytän voittamattomalta, niin kaiken on oltava hyvin. Joskus todellisuus juoksee sen kiinni ja se kokee yksinäisiä öitä ongelmien parissa, joita ei ymmärrä taikka osaa ratkoa.

Kaukana idässä, missä maa oli enemmän hiekkaa kuin maata ja hedelmät kasvoivat valtaviksi, Rontti syntyi ja kasvoi. Se ei tiedä alkuperästään mitään, eikä muista edes äitinsä ääntä. Nuorena lapsena se aina luuli pudonneensa taivaasta maailmaan, kun syntyi. Ainoa asia, mitä se tietää on, että se tuotiin orpokotiin pienenä pentuna. Se löytyi jostain piilosta, rapaisena ja itkuisena, kykenemättömänä puhumaan ja vietiin orpokotiin kaikkien muiden pentujen kanssa, jotka jakoivat sen kohtalon.

Rontti sai nimensäkin orpokodista, ehkä enimmäkseen keppostelevaisen luonteensa ansiosta. Tai ehkä räsyisen olemuksensa. Pennut nimettiin vain yksinkertaisin sanoin, jotka ensimmäisenä tulivat orpokodin hoitajien mieleen, jotta niille olisi jokin tunniste. Rontin parhaat kaverit olivat Sammakko, Öykkäri, Mato sekä Väärä.



Nuoruus tällaisessa paikassa, kuten arvata saattaa, ei ollut ruusuilla tanssimista, mutta Rontti sai nopeasti ystäviä. Se oli hyvin vallaton pentu ja vaikkei ollut koskaan varsinaisesti viisain tai vahvin tai hauskin, muut olivat sitä mieltä, että se oli tästä huolimatta kelpo kaveri. Kavereita Rontilla oli aina paljon menevän luonteensa vuoksi. Vaikka Rontti ei koskaan ollut parrasvaloissa, se oli aina täysillä mukana ja usein hyvin uhkarohkea. Rontti ei tästä huolimatta koskaan oppinut luottamaan kehenkään täysin, elettyään heitteillä niin varhaisesta iästä. Oli hyvin raskasta elää niin, ettei ollut ketään kehen oikeasti luottaa. Rontti ei ole luopunut koskaan tästä pahasta tavastaan.

Kun Rontti vanheni, se kavereineen pistettiin auttamaan orpolassa askareissa sun muissa. Rontti oli surkea siinä, lusmuili ja jätti aina työnsä hoitamatta. Se ei kauaa orpokodissa norkoillut, vaan potkittiin kadulle tilaa viemästä. Sen oli löydettävä jotain muuta, millä ansaita elantonsa.

Rontti yritti aloittaa siitä, mistä tykkäsi. Se tykkäsi välillä lähteä juomaan kavereidensa kanssa, se tykkäsi uhkapelata… Se ei oikeastaan tykännyt tehdä mitään rakentavaa.




Rontti yritti löytää kuitenkin ihan vain jotakin töitä ja lähti erään kärttyisen, Ezhil-nimisen metsästäjän mukaan. Oli nopeasti selvää, että vaikka Rontilla oli nokkeluutta selvitä luonnossa, se ei ollut erityisen hyvä aseiden kanssa. Ezhil oli jatkuvasti turhautunut Ronttiin, vaikka kaksikko alkoikin melkein vastentahtoisesti tulla läheisiksi. Ezhilin oppipoikana Rontti ansaitsi ensimmäisen kolikkonsa. Ezhil keräsi aina voittonsa mustekalakuvioiseen rahapussiinsa. Mustekala oli täkäläinen varakkuuden ja valmiuden merkkieläin. Se oli monine lonkeroineen näppärä, mutta silti harvinainen ja näyttäytyi vain valituille. Kolikoiden suloinen kilinä olikin Rontin lempikohta työpäivää. Kunpa vain koko päivä olisi vain tuota, se mietti, ja ehdotti Ezhilille, että voisi ryhtyä rosvoksi. Ezhil antoi sille tästä hyvästä korvatillikan.

Kaksikon tiet erkanivat, kun eräänä päivänä Rontin typerä toiminta aiheuttivat tulipalon ja paetakseen vastuuta, se pakeni kotikaupungistaan. Tämän tulipalon aikana sen alaselkään tarttui liekit ja Rontti sai kamalan, märkivän palohaavan siihen kohtaan.

Rontti nousi suoraan laivaan, jonka kurssi oli kohti pohjoista. Se ei edes sanonut Ezhilille hyvästi. Sille nousi hirvittävä kuume haavansa takia ja se oli lähellä menehtyä, ellei laivalla olisi ollut mukana poppamies nimeltä Setiawam. Rontti tunnettiin silloin siteistä, joita se kantoi alati selässään ja kaameasta haavan löyhkästä. Pariin otteeseen merimiehet olivat heittää sen laidan yli.




Rantauduttuaan Rontti ei taaskaan tiennyt lainkaan, mitä tehdä. Se tiesi vain olevansa nuori, osaamaton, kunnianhimoinen ja tyhmä. Rontti ei tahtonut oikeastaan mitään muuta elämässään kuin kokea asioita ja nähdä maailmaa. Niinpä se ajautui kulkuriksi, liittyen karavaaniin. Karavaanarit ajoivat sen usein ongelmiin, ei mitenkään, ettei Rontti olisi pystynyt tähän itsekseenkin. Mutta kun Rontti joutui lusia erään tuntemattoman kaupungin sellissä kuukauden, karavaanarit eivät olleet lainkaan aikeissa jäädä odottelemaan Ronttia. Ne jatkoivat matkaa pahoitellen, mutta hilpeinä. Rontti koitti olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti, mutta oli harmistunut.

Linnassa lusiessaan Rontti sai erään karskin sellikaverin tatuoimaan sen palovamman jättämään arpeen mustekalan. Ronttia tiilenpäiden lukeminen ei nimittäin lainkaan nujertanut. Se aikoi ulos päästessään menestyä ja matkata läpi maan.

Se myös piti tämän lupauksen itselleen, patikoiden aina eteenpäin, viettäen hiljaisia öitä nuotioilla, pelkät tähdet kattonaan. Rontti oppi hitaasti uuden pohjoisen kielen. Sen oli pakko, jos se halusi koskaan kaupata metsästämiään ja keräilemiään asioita. Se osti näin itselleen kulkurinvarusteet, uuden puukon ja juomasarven.

Rontti oppi eräästä kylästä pian Pohjolan kaupungista, Rikalasta, jossa oli jopa satama. Se päätti tehdä seuraavan pysähdyksensä siellä, mutta halusi jatkaa matkaansa vielä sen tehtyään, sillä ei kokenut kulkurinelämänsä olevan vielä aivan ohi. Nähtyään, mitä Pohjolalla ja Laaksolla oli tarjottavanaan, toisin kävi. Hitaasti Rikala kouli siitä kunnianhimoisen ja inhottavan, kunnes siitä kehkeytyi paatunut varas. Rontti jämähti Rikalaan ja jäi rakentamaan sinne omia yhteyksiään ja toteuttamaan salaista unelmaansa.