Kirjoittanut Vygo Dec 4, 2019 19:01:10 GMT 2

NIMI Ruoto Rääväkita
SUKUPUOLI Uros
IKÄ 4v
LAJI Koira
LAUMA Vedenväki
ASUINPAIKKA Ahdinkylä, johtajan asumus
ASEMA Vedenväen johtaja
SÄKÄ 80cm
AIKAJANA
MAINE
SUKUPUOLI Uros
IKÄ 4v
LAJI Koira
LAUMA Vedenväki
ASUINPAIKKA Ahdinkylä, johtajan asumus
ASEMA Vedenväen johtaja
SÄKÄ 80cm
AIKAJANA
MAINE
Ruodon tuntee varmasti nimeltä jokainen vedenväkeläinen ja hänestä on saattanut kuulla myös muut Laakson asukkaat. Rikalassa häntä muistetaan huonommin, mutta hän on toiminut siellä ennen vanginvartijana, joten Linnan tyrmissä pyörineet saattavat muistaa hänet hyvinkin. Ahdinkylä on vielä niin hiljainen, ettei siitä olla varmoja, millainen johtaja Ruoto on.
SUHTEET
Tavatut: | Ainut, Riemu, Kiira |
Positiivinen: | Riemu, Kiira |
Negatiivinen: | - |
Neutraali: | Ainut |
Luottaa: | Kiira |
ULKONÄKÖ | Teemaeläin: hauki
Ruoto on oikea köriläs. Hän on rakenteeltaan ehdottoman roteva, erittäin harteikas ja lihaksikas. Siltikin hänen kehossaan on tietynlaista sulavalinjaisuutta, kuten hauella. Tämä ei paljoa sitä auta kuitenkaan, mitä ketteryyteen tulee, ellei lasketa sitten veden alla. Veden alla elämiseen Ruoto soveltuu tietysti vedenväkeläisenä parhaiten. Ruodolla on kehonsa rasvaprosentti hieman normaalia lihaskimppua suurempi, sillä läski pitää vedessä hänen jäsenensä lämpiminä. Ruodolla on hyvin paksut hartiat, iso kaula, oikein massiiviset niskalihakset, mutta melko kapea lantio. Hänen rintakehänsä on hyvin leveä.
Kaulan molemmin puolin Ruodolla on varsin kookkaat kidukset. Hänellä on molemmissa etulavoissaan ja takajalkojen kintereissä evät. Selkäevä on Ruodolla pyrstöntyven päällä.
Hänen jalkansa pakkaavat hyvin voimaa, varsinkin veden potkimiseen, mutta ne eivät ole erityisen pitkät. Paksujen raajojen päässä odottavat isot kauhamaiset käpälät. Varpaiden välissä on vaaleaa, läpikuultavaa evää, jotta uiminen luonnistuisi vielä entistäkin paremmin. Tassuissa on paksut, vaaleat kynnet.
Ruodolla on massiivinen, paksu harjas, joka on liukasta, vettähylkivää turkkia. Se tuntuu melkein levämäiseltä. Harjas laskeutuu poukkoillen hänen päästään ja poskistaan aina hänen etujalkoihinsa saakka. Se on täynnä sojottavia, lainehtivia suortuvia ja pieniä lettejä. Joihinkin letteihin on punottu kivisiä ja puisia helmiä. Harjas on punaruskea, samaan sävyyn kuin haukien evät.
Muuta turkkia tai karvoitusta Ruodolla ei ole lainkaan. Hänen nahkansa peittyy täysin kiilteleviin, liukkaisiin suomuihin, joita välillä hankautuu irti pintoihin ja alustoihin.

Ruodolla on mahtava kita, jonka hän saa avattua varsin suureksi. Vaikka hän on muuten niin karski ja pelottava fyysiseltä olemukseltaan, hänen suurta ja litteää päätään koristaa pyöreät, ystävälliset silmät joiden päälle painaa raskas ja paksu kulma. Hänen kalansilmänsä ovat hunajaisenruskeat, kuten hauilla on. Ruodon kirsu on tummaa, liejunvihreää.
Ruodolla on voimakkaat leuat. Alaleuassa on evämäisiä rantuja, kuten kiduksissa ja evissä. Piikikkäät hampaat pilkottavat hänen suustaan. Ne ovat kuin hauen, epäluonnollisen terävät.
Ruodolla on kasvoissaan kiiltäviä, leveitä osasia, aivan kuin ryppyjen jakamina, mikä saa kieltämättä sen kasvoista varsin kalamaiset. Kieli on ruodolla kalpea ja sileä kuin kalalla.
Hänen korvansa ovat paksut ja lyhyet. Ne pilkottavat harjaksen välistä, ja sulautuvat sen sekaan melko hyvin, sillä ne ovat samaa väriä harjaksen kanssa.
Väritys seuraa Ruodolla uskollisesti haukea. Hänen evänsä ovat samaa punaruskeaa kuin harjaksensa. Muuten pohjaväri on lähinnä järven vesien vihreää ja liejunruskeaa, mutaista, hyvin kaislikkoon sointuvaa. Sitä täplittää vaaleammat ja kellertävämmät rannut ja pilkut. Vihertävä väri on selästä erittäin tumma, mutta vaalenee, kunnes vatsan puolella on täysin vaalea, kuin kerma tai hiekka. Tämä vaalea väri riittää hänen vatsastaan aina pyrstönpäähän, mukaanlukien jalat. Vain lavat ovat vihertävää sävyä. Itse pyrstöevä on kuitenkin punaruskea.
Ruotoon on pinttynyt nevan märkä ja maatuva tuoksu, sekä kaislikon kasvimainen haju.
Päässään Ruoto pitää aina patalakkia.
LUONNE
Ruoto on oikea köriläs. Hän on rakenteeltaan ehdottoman roteva, erittäin harteikas ja lihaksikas. Siltikin hänen kehossaan on tietynlaista sulavalinjaisuutta, kuten hauella. Tämä ei paljoa sitä auta kuitenkaan, mitä ketteryyteen tulee, ellei lasketa sitten veden alla. Veden alla elämiseen Ruoto soveltuu tietysti vedenväkeläisenä parhaiten. Ruodolla on kehonsa rasvaprosentti hieman normaalia lihaskimppua suurempi, sillä läski pitää vedessä hänen jäsenensä lämpiminä. Ruodolla on hyvin paksut hartiat, iso kaula, oikein massiiviset niskalihakset, mutta melko kapea lantio. Hänen rintakehänsä on hyvin leveä.
Kaulan molemmin puolin Ruodolla on varsin kookkaat kidukset. Hänellä on molemmissa etulavoissaan ja takajalkojen kintereissä evät. Selkäevä on Ruodolla pyrstöntyven päällä.
Hänen jalkansa pakkaavat hyvin voimaa, varsinkin veden potkimiseen, mutta ne eivät ole erityisen pitkät. Paksujen raajojen päässä odottavat isot kauhamaiset käpälät. Varpaiden välissä on vaaleaa, läpikuultavaa evää, jotta uiminen luonnistuisi vielä entistäkin paremmin. Tassuissa on paksut, vaaleat kynnet.
Ruodolla on massiivinen, paksu harjas, joka on liukasta, vettähylkivää turkkia. Se tuntuu melkein levämäiseltä. Harjas laskeutuu poukkoillen hänen päästään ja poskistaan aina hänen etujalkoihinsa saakka. Se on täynnä sojottavia, lainehtivia suortuvia ja pieniä lettejä. Joihinkin letteihin on punottu kivisiä ja puisia helmiä. Harjas on punaruskea, samaan sävyyn kuin haukien evät.
Muuta turkkia tai karvoitusta Ruodolla ei ole lainkaan. Hänen nahkansa peittyy täysin kiilteleviin, liukkaisiin suomuihin, joita välillä hankautuu irti pintoihin ja alustoihin.

Ruodolla on mahtava kita, jonka hän saa avattua varsin suureksi. Vaikka hän on muuten niin karski ja pelottava fyysiseltä olemukseltaan, hänen suurta ja litteää päätään koristaa pyöreät, ystävälliset silmät joiden päälle painaa raskas ja paksu kulma. Hänen kalansilmänsä ovat hunajaisenruskeat, kuten hauilla on. Ruodon kirsu on tummaa, liejunvihreää.
Ruodolla on voimakkaat leuat. Alaleuassa on evämäisiä rantuja, kuten kiduksissa ja evissä. Piikikkäät hampaat pilkottavat hänen suustaan. Ne ovat kuin hauen, epäluonnollisen terävät.
Ruodolla on kasvoissaan kiiltäviä, leveitä osasia, aivan kuin ryppyjen jakamina, mikä saa kieltämättä sen kasvoista varsin kalamaiset. Kieli on ruodolla kalpea ja sileä kuin kalalla.
Hänen korvansa ovat paksut ja lyhyet. Ne pilkottavat harjaksen välistä, ja sulautuvat sen sekaan melko hyvin, sillä ne ovat samaa väriä harjaksen kanssa.
Väritys seuraa Ruodolla uskollisesti haukea. Hänen evänsä ovat samaa punaruskeaa kuin harjaksensa. Muuten pohjaväri on lähinnä järven vesien vihreää ja liejunruskeaa, mutaista, hyvin kaislikkoon sointuvaa. Sitä täplittää vaaleammat ja kellertävämmät rannut ja pilkut. Vihertävä väri on selästä erittäin tumma, mutta vaalenee, kunnes vatsan puolella on täysin vaalea, kuin kerma tai hiekka. Tämä vaalea väri riittää hänen vatsastaan aina pyrstönpäähän, mukaanlukien jalat. Vain lavat ovat vihertävää sävyä. Itse pyrstöevä on kuitenkin punaruskea.
Ruotoon on pinttynyt nevan märkä ja maatuva tuoksu, sekä kaislikon kasvimainen haju.
Päässään Ruoto pitää aina patalakkia.
LUONNE
Ruoto on hyvin suuriluonteinen. Hän on hyvin äänekäs, räjähdysherkkä ja tunteellinen, mutta myös melko tyhmä. Hän nauraa herkkään, mutta pian myös vihastuu. Elämän monet nyanssit lentävät siltä aivan pään yli. Hänen kanssaan ei tosiaan voisi pitää tyydyttäviä filosofisia keskusteluja, sillä Ruodolla ei olisi mitään järkevää sanottavaa. Riitaa se kylläkin haastaa mielellään, vaikkei erityisen vihamielinen persoona olekaan. Yleensä Ruoto on iloinen ja reipas tuttava, vaikkei hän ajattelekaan kauheasti, mitä sanoo.
Ruoto kiihtyy nollasta sataan, kun hän ymmärtää tulleensa loukatuksi. Seuraamuksia ajatellaan vasta jälkikäteen. Ja niitähän ajatellaan, Ruodolle voi tulla todella kovat omantunnontuskat jos hän aiheuttaa liian pahaa tuhoa. Siinä vaiheessa hän ei kuitenkaan voi enää tekemälleen mitään ja mieluummin teeskentelee olevansa katumaton kuin kohtaa tekemänsä.
Muutenkin, Ruodolle olisi hyvin vaikeaa nöyrtyä tarpeeksi pyytääkseen anteeksi, ja se on aina ollut hänelle pienimuotoinen ongelma. Temperamenttia Ruodolla on vaikka muille jakaa. Joskus hänelle riittää suuttuakseen vain se, että hän luulee jonkun loukanneen häntä. Tällaiset asiat eivät nääs ole aina hänelle aivan ilmiselviä. Esimerkiksi huonoimpina päivinä Ruodolla on sarkasmin kanssa vähän vaikeuksia. Ruodon rauhoittaakseen, usein riittää sen väittäminen, että kyseessä oli väärinymmärrys. Tämä toimii toisaalta vain jos Ruoto ei koe sinua jo vihollisenaan jollain tapaa. Ruoto tahtoo uskoa muista hyvää, mutta jos hän on jo tuohtunut sinuun, paluuta ei ole.
Ristiriitaisesti Ruoto säikkyy jos sitä alkaa haastamaan joku hyvin pienikokoinen. Se on kuin hiiri norsulle, ja sen vuoksi Ruoto kokee komentelevat tai topakat hahmot hyvin karmaisevina. Varsinkin jos kyseessä on naaras, Ruoto hyvin harvoin lähtee niskuroimaan, se on liian yllättävää ja Ruoto säikähtää sitä. Tämä saattaa kummuta siitä, että Ruodolla oli itsellään hyvin topakka emo.
Jos Ruotoa tahtoo juksata, se ei vie ihan hirveitä älynlahjoja keneltäkään. Kunhan vain antaa tavallaan järkevän perustelun, saa Ruodon uskomaan miltei mihin tahansa. Ruodon on myös vaikea muodostaa mielipiteitä erinäisistä abstrakteista konsepteista, kuten vapaudesta tai oikeudesta. Usein hänelle on oikein se, mikä tapauskohtaisesti vain sattuu olemaan oikein. Varsinkin kun Ruotoa on niin helppo vetää nokasta, hänen tekonsa saattavat joskus erota hänen arvomaailmastaan paljonkin. Ruoto saattaisi astella kapakkaan aikeissaan maksaa juomansa (koska kaikki aina maksaa juomansa ja se on oikein ja niin on aina ollut tapana), mutta jos joku herättäisi hänet kyseenalaistamaan, miksi hän ylipäätään maksaa, Ruoto saattaisi vaihtaa mielensä hetkessä ja olla yhtäkkiä maksamista vastaan.
Todellisuudessa Ruoto on hyvin oikeudenmukainen, ja kokee heikompien puolustamisen tärkeänä. Hänellä on jopa naiivi kuva siitä, miten kaikkia pitää kohdella reilusti ja rehdisti. Varsinkin pennut ovat Ruodolle ehdoton heikko kohta. Hän ei voisi viitata kintaalla esimerkiksi pennun tuskalle, vaan rientäisi välittömästi apuun. Pennulle Ruoto ei voisi koskaan tehdä mitään pahaa, eikä voisi katsoa vierestä kun kukaan muukaan kohtelisi pentua kaltoin.
Ruoto on erittäin lojaali, jos se jonkun valitsee ystäväkseen, hän on valmis kahakoimaan niiden puolesta vaikka kenen kanssa. Hän ei koskaan pettäisi ketään, joka on hänelle läheinen ja kokisi moisen vastenmielisenä ja kaikkia arvoja loukkaavana. Siinä on yksi arvo, jota Ruoto ei koskaan voisi jättää tai häpäistä. Ilman valehtelemista häntä on myös mahdoton käännyttää kavereitaan vastaan. Hänen kavereidensa on täytynyt tehdä jotain aivan sairasta, jotta Ruoto voisi koskaan tosissaan suuttua niille. Ystäviltään Ruoto sietää nimittäin monenmoista käytöstä. Hänen kaverinsa voisi motata hänen kuononsa verille ja Ruoto ei kantaisi siitä kaunaa.
Myöskään rakkaus ei ole Ruodon melkoiselle tunnekirjolle vieras. Ruoto on jättimäisessä sydämessään varsinainen romantikko ja ihastuu usein pienimuotoisesti sinne ja tänne. Varsinkin se pitää tuttavallisista ja maanläheisistä henkilöistä. Ehkä myös vähän tulisista, kuten hän on itse. Hyvä huumorintaju ja pirteä olemus kuitenkin vievät Ruodolta jalat alta aivan helposti. Dominoivat ja huomiota herättävät matamit ovat hänelle liian pelottavia, eikä hän koe niitä riittävän helposti lähestyttävinä.
Ruoto ei osaa valehdella nimeksikään. Hän ei osaa kertoa valheen valhetta, ilman että änkyttää ja vilkuilee sivuilleen hermostuneesti. Hän voi yrittää valehdella, koska on olemassa seuraamuksia, joita hän pelkää valehtelua enemmän, mutta ei hän siinä hyväksi siltikään tule.
Ruoto ei osaa laskea, eikä hahmota mitään yksinkertaisimpiakaan laskutoimituksia. Hän osaa kyllä numeroita jotenkuten, mutta tykkää ennemmin käyttää “paria” ja “muutamaa” ja “montaa” puhuessaan lukumääristä. Numerot ovat hänelle hankala käsittää ja jos joku osaa numeroilla taiteilla, Ruoto kokee sen melkeinpä noituutena.
Monista älyllisistä heikkouksistaan huolimatta, Ruoto on hyvin rohkea. Hän ei kavahda monenlaista vaaraa tai ällöttävää ilmestystä ja on valmis lähtemään uskaliaampiinkin temppuihin mukaan.
MENNEISYYS
Ruoto kiihtyy nollasta sataan, kun hän ymmärtää tulleensa loukatuksi. Seuraamuksia ajatellaan vasta jälkikäteen. Ja niitähän ajatellaan, Ruodolle voi tulla todella kovat omantunnontuskat jos hän aiheuttaa liian pahaa tuhoa. Siinä vaiheessa hän ei kuitenkaan voi enää tekemälleen mitään ja mieluummin teeskentelee olevansa katumaton kuin kohtaa tekemänsä.
Muutenkin, Ruodolle olisi hyvin vaikeaa nöyrtyä tarpeeksi pyytääkseen anteeksi, ja se on aina ollut hänelle pienimuotoinen ongelma. Temperamenttia Ruodolla on vaikka muille jakaa. Joskus hänelle riittää suuttuakseen vain se, että hän luulee jonkun loukanneen häntä. Tällaiset asiat eivät nääs ole aina hänelle aivan ilmiselviä. Esimerkiksi huonoimpina päivinä Ruodolla on sarkasmin kanssa vähän vaikeuksia. Ruodon rauhoittaakseen, usein riittää sen väittäminen, että kyseessä oli väärinymmärrys. Tämä toimii toisaalta vain jos Ruoto ei koe sinua jo vihollisenaan jollain tapaa. Ruoto tahtoo uskoa muista hyvää, mutta jos hän on jo tuohtunut sinuun, paluuta ei ole.
Ristiriitaisesti Ruoto säikkyy jos sitä alkaa haastamaan joku hyvin pienikokoinen. Se on kuin hiiri norsulle, ja sen vuoksi Ruoto kokee komentelevat tai topakat hahmot hyvin karmaisevina. Varsinkin jos kyseessä on naaras, Ruoto hyvin harvoin lähtee niskuroimaan, se on liian yllättävää ja Ruoto säikähtää sitä. Tämä saattaa kummuta siitä, että Ruodolla oli itsellään hyvin topakka emo.
Jos Ruotoa tahtoo juksata, se ei vie ihan hirveitä älynlahjoja keneltäkään. Kunhan vain antaa tavallaan järkevän perustelun, saa Ruodon uskomaan miltei mihin tahansa. Ruodon on myös vaikea muodostaa mielipiteitä erinäisistä abstrakteista konsepteista, kuten vapaudesta tai oikeudesta. Usein hänelle on oikein se, mikä tapauskohtaisesti vain sattuu olemaan oikein. Varsinkin kun Ruotoa on niin helppo vetää nokasta, hänen tekonsa saattavat joskus erota hänen arvomaailmastaan paljonkin. Ruoto saattaisi astella kapakkaan aikeissaan maksaa juomansa (koska kaikki aina maksaa juomansa ja se on oikein ja niin on aina ollut tapana), mutta jos joku herättäisi hänet kyseenalaistamaan, miksi hän ylipäätään maksaa, Ruoto saattaisi vaihtaa mielensä hetkessä ja olla yhtäkkiä maksamista vastaan.
Todellisuudessa Ruoto on hyvin oikeudenmukainen, ja kokee heikompien puolustamisen tärkeänä. Hänellä on jopa naiivi kuva siitä, miten kaikkia pitää kohdella reilusti ja rehdisti. Varsinkin pennut ovat Ruodolle ehdoton heikko kohta. Hän ei voisi viitata kintaalla esimerkiksi pennun tuskalle, vaan rientäisi välittömästi apuun. Pennulle Ruoto ei voisi koskaan tehdä mitään pahaa, eikä voisi katsoa vierestä kun kukaan muukaan kohtelisi pentua kaltoin.
Ruoto on erittäin lojaali, jos se jonkun valitsee ystäväkseen, hän on valmis kahakoimaan niiden puolesta vaikka kenen kanssa. Hän ei koskaan pettäisi ketään, joka on hänelle läheinen ja kokisi moisen vastenmielisenä ja kaikkia arvoja loukkaavana. Siinä on yksi arvo, jota Ruoto ei koskaan voisi jättää tai häpäistä. Ilman valehtelemista häntä on myös mahdoton käännyttää kavereitaan vastaan. Hänen kavereidensa on täytynyt tehdä jotain aivan sairasta, jotta Ruoto voisi koskaan tosissaan suuttua niille. Ystäviltään Ruoto sietää nimittäin monenmoista käytöstä. Hänen kaverinsa voisi motata hänen kuononsa verille ja Ruoto ei kantaisi siitä kaunaa.
Myöskään rakkaus ei ole Ruodon melkoiselle tunnekirjolle vieras. Ruoto on jättimäisessä sydämessään varsinainen romantikko ja ihastuu usein pienimuotoisesti sinne ja tänne. Varsinkin se pitää tuttavallisista ja maanläheisistä henkilöistä. Ehkä myös vähän tulisista, kuten hän on itse. Hyvä huumorintaju ja pirteä olemus kuitenkin vievät Ruodolta jalat alta aivan helposti. Dominoivat ja huomiota herättävät matamit ovat hänelle liian pelottavia, eikä hän koe niitä riittävän helposti lähestyttävinä.
Ruoto ei osaa valehdella nimeksikään. Hän ei osaa kertoa valheen valhetta, ilman että änkyttää ja vilkuilee sivuilleen hermostuneesti. Hän voi yrittää valehdella, koska on olemassa seuraamuksia, joita hän pelkää valehtelua enemmän, mutta ei hän siinä hyväksi siltikään tule.
Ruoto ei osaa laskea, eikä hahmota mitään yksinkertaisimpiakaan laskutoimituksia. Hän osaa kyllä numeroita jotenkuten, mutta tykkää ennemmin käyttää “paria” ja “muutamaa” ja “montaa” puhuessaan lukumääristä. Numerot ovat hänelle hankala käsittää ja jos joku osaa numeroilla taiteilla, Ruoto kokee sen melkeinpä noituutena.
Monista älyllisistä heikkouksistaan huolimatta, Ruoto on hyvin rohkea. Hän ei kavahda monenlaista vaaraa tai ällöttävää ilmestystä ja on valmis lähtemään uskaliaampiinkin temppuihin mukaan.
MENNEISYYS
Kosteana hellekesänä, Ahdinkylään rakennetussa majassa haukipariskunnalle Hoiva ja Rusikka Rääväkita syntyi pulska pentu, joka nimettiin Ruoto Rääväkidaksi. Pentua oli varsin hyvä kasvattaa tiipiin mallisen oksamajan suojissa, vesikasvien ja kaislikoiden tyvessä. Pian pennulle oli luvassa pienikokoisempi veli. Kuopus nimettiin Väkä Rääväkidaksi.
Hoiva oli hyvin topakka emo, joka tiuski paljon ja puhui vähän. Kuitenkin poikiensa kaitsimiseen se oli kuin luotu. Sillä oli silmät jatkuvasti paheksuvassa viirussa. Ruoto ei päässyt koskaan selville siitä, oliko Hoiva syntynyt niin, vai olivatko sen silmät jumittuneet siihen asentoon. Rusikka oli katala ja juro mies, kookas kuin mikä. Ja vaikka Ruoto ja Väkä saattoivat niskuroida vaikka kenelle auktoriteeteille, kun Rusikka kutsui ne paikalle, paikalla oltiin selkä ojossa ja käsi lipassa. Vanhemmat paheksuivat Ruodon ja Vään erinäisiä ilveitä ja temppuja Ahdinkylässä ja sen lähistöillä, mutta jos asia ei aiheuttanut niille harmia, sitä katsottiin läpi sormien.
Ruodolta odotettiin enemmän, se kun oli vanhempi veljeksistä. Mutta jos kotitöitä langetettiin Väälle, Väkä keksi usein tavan juksata Ruodon hoitamaan myös sen osan hommista. Väkä oli aivan pienestä asti oppinut Ruodon olevan sen läskipäinen isoveli, jota veti nokasta leikiten. Veljillä oli hyvin kilpailullinen suhde, mutta jos muita samanikäisiä uroksia ei ollut, ne tyytyivät toistensa seuraan.

Hallatar ©
Vaikka lapsuus oli Ruodolla varsin täyteläinen, tultuaan teini-ikään ja huomattuaan olevansa suuri ja roteva, hän alkoi tappelemaan. Eräs varsin suuri riita syntyi hänen ja hänen veljensä välillä, kun molemmat tykästyivät samaan naaraaseen. Tämä kulminoitui siihen, että molemmat mustamaalasivat toisiaan tälle naaraalle, ja sitten suuttuivat toisilleen saadessaan tietää toisen kertoneen valheita. Veljekset alkoivat kahakoimaan keskellä kylää ja saivat tehtyä toisilleen suuret arvet. Tässä tappelussa Väkä puri Ruodon pyrstöstä irti osan.
Ruodon vanhemmat olivat tämän numeron johdosta pöyristyneitä ja lähettivät Ruodon pois kylästä, hankkimaan töitä. Ruoto matkasi asumaan Rikalaan joksikin aikaa, ja toimi siellä maaherran palveluksessa vanginvartijana. Ruoto kuitenkin palasi lopulta, kuultuaan jonkun murhanneen kylmäverisesti hänen vanhempansa. Hän palasi huomatakseen, että Ahdinkylä oli vain kalpea varjo entisestä itsestään ja hänen veljensä oli lähtenyt muualle. Ruoto sai lohtua eräältä Kiira Varjosielulta, joka suostutteli Ruodon ottamaan ohjakset omiin käsiinsä. Ruoto nousi silloin vedenväen johtajaksi, ja Kiira hänen neuvonantajakseen.
Todellisuudessa, Kiira tekisi kaikki kriittiset päätökset taustalla ja manipuloisi Ruotoa. Kiira oli itse ollut Ruodon vanhempien murhan taustalla, mutta siitä ei tiennyt kukaan.
ETSINTÄRETKET
MUUTA
- Pääkuva © Riivahenki, kiitos!
- Nimi taipuu Ruodolla, Ruodolta, Ruodolle...
- Ruoto omistaa kalanpäisen puukon, jonka nimi on Kalanen. Sen on tehnyt Riemu silloin, kun tuo vielä asui Laaksossa
- Rakastaa piimää ja ylipäätään kaikkea rasvaista, mitä tehdään maidosta.
- Ruodolla on hyvät elementtivoimat, mutta hänellä on joskus vaikeuksia ohjata niitä. Hän antaa temperamenttinsa viedä niin, että hallitseminen menee vähän räiskimisen puolelle.
- Rakastaa menevää musiikkia ja tykkää tanssia, mutta on ketteryyttä vaativissa liikkeissä toivoton.
- Ruodon lauluääni on alkeellinen ja karkea, mutta hän tykkää silti laulaa, etenkin juotuaan.
- Ruodon vanhemmat, sekä sen entinen mielitietty Lammikki on tapettu, mutta Ruoto ei tiedä kuka oli murhan takana.
- Massansa ansiosta Ruodolla on varsin hyvä toleranssi alkoholille.
- Ruoto voi olla kiinnostunut kenestä tahansa, sukupuolesta riippumatta.
Hoiva oli hyvin topakka emo, joka tiuski paljon ja puhui vähän. Kuitenkin poikiensa kaitsimiseen se oli kuin luotu. Sillä oli silmät jatkuvasti paheksuvassa viirussa. Ruoto ei päässyt koskaan selville siitä, oliko Hoiva syntynyt niin, vai olivatko sen silmät jumittuneet siihen asentoon. Rusikka oli katala ja juro mies, kookas kuin mikä. Ja vaikka Ruoto ja Väkä saattoivat niskuroida vaikka kenelle auktoriteeteille, kun Rusikka kutsui ne paikalle, paikalla oltiin selkä ojossa ja käsi lipassa. Vanhemmat paheksuivat Ruodon ja Vään erinäisiä ilveitä ja temppuja Ahdinkylässä ja sen lähistöillä, mutta jos asia ei aiheuttanut niille harmia, sitä katsottiin läpi sormien.
Ruodolta odotettiin enemmän, se kun oli vanhempi veljeksistä. Mutta jos kotitöitä langetettiin Väälle, Väkä keksi usein tavan juksata Ruodon hoitamaan myös sen osan hommista. Väkä oli aivan pienestä asti oppinut Ruodon olevan sen läskipäinen isoveli, jota veti nokasta leikiten. Veljillä oli hyvin kilpailullinen suhde, mutta jos muita samanikäisiä uroksia ei ollut, ne tyytyivät toistensa seuraan.

Hallatar ©
Vaikka lapsuus oli Ruodolla varsin täyteläinen, tultuaan teini-ikään ja huomattuaan olevansa suuri ja roteva, hän alkoi tappelemaan. Eräs varsin suuri riita syntyi hänen ja hänen veljensä välillä, kun molemmat tykästyivät samaan naaraaseen. Tämä kulminoitui siihen, että molemmat mustamaalasivat toisiaan tälle naaraalle, ja sitten suuttuivat toisilleen saadessaan tietää toisen kertoneen valheita. Veljekset alkoivat kahakoimaan keskellä kylää ja saivat tehtyä toisilleen suuret arvet. Tässä tappelussa Väkä puri Ruodon pyrstöstä irti osan.
Ruodon vanhemmat olivat tämän numeron johdosta pöyristyneitä ja lähettivät Ruodon pois kylästä, hankkimaan töitä. Ruoto matkasi asumaan Rikalaan joksikin aikaa, ja toimi siellä maaherran palveluksessa vanginvartijana. Ruoto kuitenkin palasi lopulta, kuultuaan jonkun murhanneen kylmäverisesti hänen vanhempansa. Hän palasi huomatakseen, että Ahdinkylä oli vain kalpea varjo entisestä itsestään ja hänen veljensä oli lähtenyt muualle. Ruoto sai lohtua eräältä Kiira Varjosielulta, joka suostutteli Ruodon ottamaan ohjakset omiin käsiinsä. Ruoto nousi silloin vedenväen johtajaksi, ja Kiira hänen neuvonantajakseen.
Todellisuudessa, Kiira tekisi kaikki kriittiset päätökset taustalla ja manipuloisi Ruotoa. Kiira oli itse ollut Ruodon vanhempien murhan taustalla, mutta siitä ei tiennyt kukaan.
ETSINTÄRETKET






MUUTA
- Pääkuva © Riivahenki, kiitos!
- Nimi taipuu Ruodolla, Ruodolta, Ruodolle...
- Ruoto omistaa kalanpäisen puukon, jonka nimi on Kalanen. Sen on tehnyt Riemu silloin, kun tuo vielä asui Laaksossa
- Rakastaa piimää ja ylipäätään kaikkea rasvaista, mitä tehdään maidosta.
- Ruodolla on hyvät elementtivoimat, mutta hänellä on joskus vaikeuksia ohjata niitä. Hän antaa temperamenttinsa viedä niin, että hallitseminen menee vähän räiskimisen puolelle.
- Rakastaa menevää musiikkia ja tykkää tanssia, mutta on ketteryyttä vaativissa liikkeissä toivoton.
- Ruodon lauluääni on alkeellinen ja karkea, mutta hän tykkää silti laulaa, etenkin juotuaan.
- Ruodon vanhemmat, sekä sen entinen mielitietty Lammikki on tapettu, mutta Ruoto ei tiedä kuka oli murhan takana.
- Massansa ansiosta Ruodolla on varsin hyvä toleranssi alkoholille.
- Ruoto voi olla kiinnostunut kenestä tahansa, sukupuolesta riippumatta.
