Kirjoittanut Kuunsirpale Jan 5, 2020 18:35:58 GMT 2
Flower, gleam and glow
Let your powers shine
Make the clock reverse
Bring back that once was mine
Make the clock reverse
Bring back that once was mine
Sameer Zal
(Kuvan tehnyt: uivelo_art ign puolella)
Sukupuoli
Uros
Ikä
3v
Laji
Koira
- viitteitä Hahmoon on otettu muun muassa faaraokoirasta, Ibizan, salukista –
Ääni
Pehmeä, puheessa on havaittavissa pientä aksenttia (Sameerin 'kotimaa' vastaa lähi-itämäistä aluetta)
Rikala (entinen)
Ammatti
-
Omistaa
- Valkea kaapu, joka on edestä soljen tapaisella kiinnitysmenetelmällä kiinni. Kaavussa on huppu, joka antaa lisää suojaa urokselle
Sameer kaavulla
Etsintäretket:
[16.08.2020]
Suhteet/Mielipiteet
Rontti:
Hako:
Riemu:
Kide:
(Collab w/ Vygo)
Maine
Sameeria ei paljoa tunnetta missään, sillä on varsin uusi kasvo Rikalassa. Muutama saattaa ehkä hänet tietää poikkeavasta ulkonäöstään muttei uroksella muuten varsinaista mainetta ole missään muuta kuin yhtenä sukunsa edustajana. Laaksossa ei urosta tunneta, ellei joku ole Rikalassa sattunut käymään Sameerin ollessa siellä.
Sameeria ei paljoa tunnetta missään, sillä on varsin uusi kasvo Rikalassa. Muutama saattaa ehkä hänet tietää poikkeavasta ulkonäöstään muttei uroksella muuten varsinaista mainetta ole missään muuta kuin yhtenä sukunsa edustajana. Laaksossa ei urosta tunneta, ellei joku ole Rikalassa sattunut käymään Sameerin ollessa siellä.
Ulkonäkö
Säkäkorkeus: 70
Sameer Zal on todella erikoinen ilmestys melkeinpä aivan sama missä hän kulkisi. Rakenteeltaan uros on sorja, laihan oloinen mutta on muuten suhteellisen normaali painoinen. Karva on lyhyttä, mutta korvien päissä on pidemmät tupsut sekä hännän päästä löytyy harjasta muistuttava karvoitus.
Mutta se mikä tekee uroksesta erikoisen, jopa oudon, on se, ettei tuon turkissa ole mitään kuvioita, ei muuta väritystä kuin valkeaa karvaa, jonka alta saattaa erottua vaaleanpunaiseen taittuvaa ihoa. Se mistä Sameerin eriskummallinen kalpeus johtuu, on että tuo on albiino. Vaaleanpunaista sävyä löytyy silmien ympäriltä, jaloista, vatsasta sekä kuono on myös vaaleanpunainen. Albinismista johtuen uroksen silmät ovat todella vaaleansiniset ja ne ovat myös herkät valolle.
Ihonsa ei kestä myöskään pitkiä aikoja auringon valossa, joten useasti tupsukorvaisen uroksen näkee viitta päällä. Kyseinen viitta on vaaleaa kangasta, joka heijastaa hyvin auringon valoa pois ja suojaa urosta palamiselta.
Ainoa asia mistä huomaa uroksen ehkä kuuluvan jonnekin, ovat nuo punaiset kukat, joita turkin seassa kasvaa. Hänellä on myös muutamia kultaisia koruja, jotka ovat vain viittaus varakkaaseen asemaansa synnyinseudullaan. Oikeasti Sameer ei pidä kultakoruista, joita kantaa yllään mutta violetti amuletti on kaikista tärkein urokselle.
Heal what has been hurt
Change the Fates' design
Save what has been lost
Bring back what once was mine
Bring back what once was mine
Luonne
Uros, joka etsii paikkaansa maailmasta
Sameer on kohtelias ja vieraanvarainen halutessaan ja voidessaan mutta tämä usein johtuu siitä, millaiseksi uroksen vanhemmat tuon opetti. Uroksesta saa helposti kuvan elegantista eläimestä, joka kantaa itseään ylpeydellä, vaikkei näin oikeasti ole. Huolimatta kulta koruista tai muista hienouksista yllään on Sameer turhankin tietoinen itsestään. Uros ei usein osaa tehdä valintoja, eikä käsitellä vahvoja tunteita.
Sameeria ei niinkään pidetty eristyksissä mutta tuolla on ollut vähän muita sosiaalisia kontakteja perheensä lisäksi. Pitkään tuo eli hyvin naiivimaisessa maailmassa, joka yhtenä iltana särkyi täysin. Tällä hetkellä uros tuntee olevansa hukassa ja eksyksissä. Koira ei osaa luottaa kehenkään, ei edes itseensä.
Uros, joka etsii paikkaansa maailmasta
Sameer on kohtelias ja vieraanvarainen halutessaan ja voidessaan mutta tämä usein johtuu siitä, millaiseksi uroksen vanhemmat tuon opetti. Uroksesta saa helposti kuvan elegantista eläimestä, joka kantaa itseään ylpeydellä, vaikkei näin oikeasti ole. Huolimatta kulta koruista tai muista hienouksista yllään on Sameer turhankin tietoinen itsestään. Uros ei usein osaa tehdä valintoja, eikä käsitellä vahvoja tunteita.
Sameeria ei niinkään pidetty eristyksissä mutta tuolla on ollut vähän muita sosiaalisia kontakteja perheensä lisäksi. Pitkään tuo eli hyvin naiivimaisessa maailmassa, joka yhtenä iltana särkyi täysin. Tällä hetkellä uros tuntee olevansa hukassa ja eksyksissä. Koira ei osaa luottaa kehenkään, ei edes itseensä.
Hiljalleen Sameer on alkanut oppimaan löytämään iloa pienistä asioista mitä elämä tuo sille eteensä.
Menneisyys
Sameer syntyi Pohjolan ulkona maineikkaaseen perheeseen, Zalin sukuun. Huolimatta varakkaaseen sukuun syntymisestä, ei elämä aina ollut hehkeää, helppoa ja vaivatonta. Ei todellakaan. Sameerin suurin 'ongelma' oli paljolti poikkeava ulkonäkönsä muihin. Kukaan Zalin suvusta ei ollut vastaavaan törmännyt tai ainakaan sitä ei ollut ikinä kirjattu mihinkää. Synnyinalueellakin lumen valkea turkki oli absurdi näkymä. Albinismi aiheutti paljon epävarmuutta saaden Sameerin vanhemmat pelkäämään, että sukunsa vuosia hoidettu kauppa ajautuisi karille, koska heidän esikoisensa oli muista poikkeava. Ehkä nuo olivat oikeassa. Kuka nyt haluaisi juorujen lähtevän kiertämään ja asiakkaiden katoavan ja kaikki mitä Zalin suku oli aikojen saatossa rakentunut varisisi vain yhden kummajaisen takia.
Sameerin isä kuitenkin keksi, kuinka he voisivat pelastaan heidän sukunsa tulevaisuuden. Maineesta oli hyötyä kerrankin, ainakin isäntä Zalin mielestä. Tuo otti yhteyttä Rikalassa asuvaan perheeseen, jonka kanssa he olivat pitkään tehneet vaihtokauppaa ja muuta myyntiä. Jylhäroihut olivat yhtä lailla varakas perhe mutta tuskin Rikalan vilskeessä kovin kuuluisa. Hyvä asema riitti. Niimpä Sameerin isä ehdotti esikoisensa tassua Jylhäroihujen jälkeläisen kanssa. Tämä oli heidän mielestä loistava suunitelma. Jos he naittaisivat poikansa Rikalaan niin voisivat he huoletta palata takaisin hoitamaan kotimaansa töitä. Se vain, että Sameerille itselleen kerrottiin solmitusta liitosta hyvin lähellä lähtöä. Punakukkainen ymmärsi poikkeavan käytöksen häntä kohtaan ja sen, että häntä mielellään pidettäisiin piilossa mutta solmittu avioliitto ei ollut mieleen. Tähän ei annettu sananvaltaa nuorelle perijälle, joka tuskin tulisi mitään edes saamaan sillä vanhempansa pitäisivät nuoremmasta veljestään parempaa huolta.
Uros perheineen muutti Rikalaan ja asettuivat heille tarjottuun asutukseen. Uusi kaupunki oli tottakai nuoren uroksen mielestä mielenkiintoinen sekä eritoten erilainen verrattuna synnyinpaikkaansa. Ensimmäistä kertaa tuo näki paljon erilaisia turkkikaita keskenään, rauhassa sekä sopuisasti eläen. Se kieltämättä herätti pienen toivon, ettei häntä täällä katsottaisi pitkin kuonoa ja tuomittaisi poikkeavasta ulkonäöstä.
Eräänä iltana Sameer oli tutkimassa Rikalaa ja sen sisällä pitämiä hienouksia. Ilta päättyi kuitenkin odotettua aikaisemmin muttei se haitannut nuorikkoa. Tuo aikoisi vain palata kotiinsa, ei vanhempansa ennenkään olleet kyselleet poikansa menoista. Mutta Sameerin palatessa... ovi oli raollaan. Outoa.
Valkea tassu työnsi ovea sivuun ja asteli hiljaiseen taloon. Pitkälle hän ei päässyt, kun näki elottomana makaavat vanhempansa kotinsa lattialla. Järkytys levisi uroksen kasvoille, kun katseensa huomasi tutut kasvot. Joskus hän oli nähnyt nuo koirat, kun oli vanhempiensa kanssa tavannut toista perhettä. Sitä perhettä, jonka kanssa heillä oli suunnitelmia esikoisensa varalle. Sameer ei saanut sanotuksi mitään, vaan katsoi järkyttyneenä murhenäytelmää edessään. Mutta kahden tuntemattoman mutta tutun turkkikaan kääntyessä, ei Sameer enää aikaillut. Hän ei jäänyt miettimään, ei puhumaan, ei mitään. Uros juoksi läpi Rikalan pimeiden katujen mukanaan ainoastaan kaapu, joka oli hänen ainoa suoja petollista sekä kylmää maailmaa vastaan. Pelko takoen rinnassa ja kyyneleet kirvellen silmiä tuo juoksi, juoksi niin nopeaa kuin pystyi kunnes ei enää jaksaisi. Jahtaavat askeleet takana hiljenivät mutta Sameer ei pysähtynyt.
Rikala jäi kauaksi taakse, kun seuraavan kerran sinertävä katseinen pysähtyi. Raskaasti hengittäen uros lyyhistyi maahan huolimatta lumesta, joka kylmäsi allaan. Pieninkin ääni sai pakenevan säpsähtämään. Voimia hänellä ei ollut mutta vaistot pakottivat tuon ylös sekä jatkamaan matkaa. Hän ei tiennyt missä oli, Rikalan hienoudet jo kaukana takana. Kylmäkin oli ja hän oli yksin.
***Pelissä tapahtunutta menneisyyttä***
Sameer onnistui paeta laaksoon ja Riemun avulla uros toipui koettelemuksestaan melko hyvin. Pakenija sai turvapaikan sepän Ahjolasta ja mielellään tuo siellä asusti, vaikka uros eli melkein jatkuvassa pelossa. Riemun läsnäolo valoi uskoa albiinoon, ettei jokainen turkikas olisi paha-aikeinen. Laaksossa Sameer tapasi muutamaan otteeseen tumman shakaalin, Rontin. Siinä missä Riemu jätti merkin särkyneeseen niin teki myös Rontti, vaikka Sameer ei aivan varma vielä ollut kaikesta. Kaikki alkoi viimein rauhoittua ja erään juhlan aikana Sameer jälleen tapasi Rontin. Kaksikon keskustelu päätyi siihen, että Rontti sai lopulta valettua albiinoon uskoa ja rohkeutta palata takaisin Rikalaan. Tämä jätti nuoren uroon kahden vaiheille. Oli paljon syitä miksi uroksen ei olisi hyvä palata mutta oliko hänelle paikkaa edes Laaksossa?
Ahjolassa asustava Hako oli toisinaan mukavaa seuraa, vaikka toinen oli kärkäs kieleltään. Ikävästi kaikki pääsi tapahtumaan, kun Hakolle tuli selväksi Sameerin olevan metsänväkeläinen ja Ahjolan turkikkaista Hako oli kaikista eniten väkeläisiä vastaan. Tätä Sameer oli pelännyt, todella. Hako ajoi albiinon pois Ahjolasta ja silloin Zal päätti jättää Laakson taaksensa ja palata Rikalaan, toiveissa löytää Rontti kuten myös Riemu sieltä. Suunitelmat jatkoivat pieleen menemistä, sillä ei kauaa Rikalaan päästyä niin Sameer päätyi kiinni otetuksi. Urosta epäiltiin murhasta, omien vanhempiensa murhasta. Tietenkin hän oli tähän syytön muttei pakenijaa uskottu. Kuin ihmeen kaupalla myös Rontti oli samaan aikaan Rikalan tyrmässä. Sameer oli monien tunteiden ravistelema sillä hetkellä, luottamus jokaiseen musertunut. Jälleen petetty.
Wither and decay
End this destiny
Break these earthly chains
And set the spirit free
Muuta
- Uros kuuluu metsänväkeen mutta on vain kuullut tarinoita laaksosta,
joten ei tiedä muuten metsänväestä mitään tai muista väistä.
- Sameer ei niinkään osaa käyttää voimiaan ja ne eivät usein toimi kun uros niin haluaisi.
Myös elementin kyättäminen vie paljon voimia.
- Illuusion amuletti on koru, jonka uros sai emoltaan nuorempana.
Amuletin kykyjä uros osaa paremmin käyttää kuin elementtiänsä.
- Syyttää vahvasti itseään vanhempiensa kuolemasta
- Herkkien silmien sekä ihon lisäksi Sameerilla on ongelmia jaloissa
Perhe
Isä - Kuollut
Emo - Kuollut
Veli - elossa (ulkomailla)
(Kuvan tekijä: Hallatar ja muut hahmot kuvassa vasemmalta oikealle: Hako, Sayldar, Sameer, Pöysti ja Riemu)
(Kuvan tekijä: Vygo )
(Kuvan tehnyt: Hallatar)
(Kuvan tehnyt: Shirikei, Pohjolan joulukalenteriin)
(Tekijä: Vygo)
Sameer ihmisenä (Tekijä:Vygo)