Johtaja: Vyros Myrskynlaita

(Vyroksella on kaksi siipeä, laiskana piirtäjänä vain jätin taaimmaisen piirtämättä :’D)

Nimi: Vyros Myrskynlaita
Ikä: 8v
Laji: Susi
Lauma: Ukkosenväki
Asema: Johtaja
Asuinpaikka: Ukonkylä

Maine: Oman väkensä parissa on varsin tavatonta, että Vyrosta ei tunnettaisi. Vaikka ukkosenväki onkin välillä vähän hajanaisen oloista porukkaa, Vyros on yleensä helposti tavoitettavissa ja ottaa omaa väkeään vastaan. Uros on varsin charmikas, hyväsanainen, joskin joidenkin mielestä turhamainen. Vyros kuitenkin tunnetaan suhteellisen leppoisana kaverina, mutta ei kuitenkaan sellaisena jonka nenälle kannattaa hyppiä. Susi on reilu jos kokee tarpeelliseksi. Jos ei, voi Vyros olla hyvinkin kovasanainen ja -kourainen.

Oma väki tuntee Vyroksen myös tämän tavasta järjestää kunnon pirskeitä. Muiden Pohjolan asukkaiden keskuudessa se on vielä kovin tuntematon.

Ulkonäkö:
Säkäkorkeus 80cm
Vyros on suuri, tanakka susi. Vaikka ei uros ole mikään pullisteleva lihaskimppu, susi on kuitenkin selkeästi voimakas, massaa siltä kun löytyy. Hieman pulskuuttakin, mutta ei sellaisessa mallissa joka hirveästi hankaloittaisi suden kulkua. Tosin moneen solakkaan tapaukseen verrattuna Vyros ei ole mikään tavattoman ketterä, ainakaan maalla. Sillä on myös suuret, jykevät tassut. Susi on sellainen joka varmaankin pärjää enemmän oman kehonsa koolla ja voimalla kuin näppärillä harhautuksilla. Tosin, mitään varsinaisia taistelunjälkiä ei uroksesta löydy, mutta nekin mitä luultavammin peittyvät paksun, tuuhean turkin alle.

Kuten ukkosenväkeläisillä on tapana, myös Myrskynlaidalla on suuret, vahvat siivet. Myös väkensä tyypilliseen tapaan, muita höyheniä löytyy koristamasta suden poskia ja päätä, niskaa sekä häntää.

Sen piirteet ja muodot ovat kovin pyöreitä sekä pehmeitä. Kovin montaa terävää kulmaa ei sudesta tunnu löytyvän, mikä antaa sille lempeän olemuksen (joka voi tavallaan olla harhaanjohtava). Sillä on suuret ja selkeät tummat kulmakarvat, katse ja ilme on kyllä yleensä varsin leppoisa. Uroksen kirsu ja anturat ovat väriltään sinertävät.

Yleisimpinä asusteina sudelta löytyy kultainen, sarvia muistuttava kruunu sekä huivin ja viitan erikoinen sekoitus, joka on sinisävyinen ja kauniisti kullalla kuvioitu.

Luonne: Vyros Myrskynlaita on varsin suuri persoona.
Se on susi joka ei pelkää olla näytillä, pitäen kovasti huomiosta ja sen keskipisteenä olemisesta. Johtajuutensa lisäksi ukkosenväki tuntee suden tämän tavoista heittää kovin koreita juhlia asuinpaikaillaan. Osaahan susi ottaa asioita vakavasti, mutta yleinen hyvä olo on sille kovin tärkeää. Ruoka, juoma ja mukava seura ovat asioita mistä Vyros eittämättä pitää.

Vaikka Vyros tunnetaankin oman väkensä parissa hyvänä johtajana, ei ole tavatonta väittää urosta myöskin itsekkääksi. Eipä sillä että susi sitä hirveästi kieltäisi. Mutta mahdolliset negatiiviset olettamukset se helposti peittää olemalla varsin helposti lähestyttävä ja aidon kiinnostunut muiden asioista. Myrskynlaita on tavattoman utelias ja ehkä välillä turhankin innokas tunkemaan nokkaansa muiden asioihin - mutta etenkin oman lauman kohdalla, ukkosenväen asiot ovat Vyroksen asioita!
Sillä on kiinnostusta muita väkiä kuin tavan turkikkaitakin kohtaan ja on valmis tekemään tuttavuutta uusien persoonien kanssa. Kuitenkin Vyros jokseenkin katsoo muita kuin ukkosväkeläisiä pitkin kuononvarttaan. Siitä moni asia on toki kiinnostava, mutta sellaisena että muut ovat vähän hupsuja ja vähäpätöisiä niin iloine kuin murheineenkin. Myrskynlaita kokee olevansa monesti muiden yläpuolella eikä ota kaikkia niinkään tosissaan. Se voi kyllä tarjota apua muillekin, mutta oman laumansa asioihin Vyros pureutuu paremmin kuin muihin.

Vyroksella on omaa karismaansa ja tuon seurallisuus toki vetää monesti muita puoleensa. Vaikka uros on helposti myös tuijottamassa omaa naamaansa peilistä ja joskus voi vaikuttaa hivenen höppänältä ukolta, on Myrskynlaita kyllä älykäskin. Leppoisuus ja halunsa pitää hauskaa ovat omiaan kätkemään muilta fiksummat mielenliikkeet. Vyros on aina suhteellisen tarkkaavainen ja kyllä pitää itseään varsinaisena älykkönä. Johtajana se pärjää hyvin ja osaa olla niin diplomaattinen kuin kovasanainenkin. Vaikka susi osaakin lekotella, aina se on valmis tekemään kaikkensa oman väkensä parhaaksi.
Se onkin myös sellainen tapaus jota ei sovi suututtaa. Niin mukava kuin Vyros onkin, osaa se myös olla pitkävihainen. Vanhemmasta herrasta löytyy tarpeen tullen taistelutahtoa ja joskus jopa yllättävää julmuuttakin. Jos joku loukkaa Myrskynlaitaa tai sen laumaa, ei susi jätä asiaa sikseen.

Vyros tunnetaan myös aikamoisena hunajakielenä. Sen ympärillä on lähestulkoon aina pyörinyt niin narttuja kuin uroksiakin. Vyroksella on jälkikasvuakin jo edesmenneen puolisonsa kanssa, sekä olettavasti muuallakin. Antaa uros kyllä perheelleen huomiota aina silloin tällöin, mutta tuntuu enemmän keskittyvän itseensä. Tosin joskus se jakelee parempaa huomioita joillekin kakaroilleen - Vyros ajattelee, että pysyy itse paremmin vallassa jos sen tuleeva seuraajakunta kiistelee keskenään. Vaikka Myrskynlaita on tosiaan aina oman laumansa puolella, on se myös hyvin kiintynyt vallan kahvaan ja siitä tuskin helposti olisi luopuva. Se osaa juonitella, jos on tarvetta. Monia asioita Vyros ei oikeastaan taida tehdäkkään, ellei niistä ole myös sille itselleen jotain hyötyä.

Menneisyys: Vyros syntyi Laakson ulkopuolella, kun Ukkosenväki vielä asui muilla mailla. Myrskynlaitojen suku oli jo silloin ollut johtoasemassa muutaman sukupolven ja jo hieman vanhemmanpuoleinen pariskunta oli jo ehtinyt huolestua ilmaantuisiko Myrskynlaitaa enää jaloa perinnettä jatkamaan. Vyros olikin vanhempiensa ainoa pentu ja sai kaiken huomion. Se sai hyvät opit niin taisteluun, politiikkaan kuin taikuuteenkin. Se oli nopeaälyinen ja oppi asioita hyvin, mutta hemmoteltu se myös oli. Ja hemmottelu ajoi sen tavallaan myös pois kotoa vanhempiensa silmien alta, pitämään hauskaa ikäistensä seurassa.

Ei ollut tavatonta että tulevaa johtajaa kävi joku raahaamassa kotiin ja nuori sai selitellä laiskanpulskeasi itseään vanhemmille hienoisessa humalassa. Mutta koska Vyros oli vanhempiensa ainoa ja tärkeä lauman tulevaisuuden kannalta, sai se helposti anteeksi.

Vuodet vierivät ja Vyros eli helppoa elämää. Ukkosenväki oli lähinnä tekemisissä vain omiensa kanssa, vaan eipä sutta niinkään muut kiinnostaneet. Joskus se joutui vanhempiensa raahaamaksi laumankeskeisiin tapahtumiin johtoportaan seurassa, mutta ehkä jopa julkealla mutta näppärällä sanavalinnallaan uros pärjäsi porukassa, vaikka pahastuttikin aina välillä jonkun vanhan parran.

Aika tuli kun Vyroksen entisestään vanhenevat vanhemmat päättivät antaa valtansa pojalleen eteenpäin. Vyros otti valtansa vastaan mallikkaasti, mutta myös ilolla tulevasta. Vaikka se oli helposti heivannut itsensä hauskanpitoon, iski suteen innostus pitää oikeasti yhä enemmän huoli laumastaan. Tosin sellainen nuoren miehen asenne ei tuntunut uroksesta koskaan aivan kaikkoavan, uusi johtaja oli politiikkansa sivussa hyvä heittämään juhlia.
Eräässä juhlassaan Vyros tuli tavanneeksi varsin varteenotettavan nartun, jonka kanssa asiat etenivät monen mielestä kenties turhankin nopeasti. Mutta olipahan laumalla oikein johtajapari taas. Kaksikko sai jälkikasvuakin mukavasti, mutta kenties suhteen nopea eteneminen sai Vyroksen etsimään jännitystä mitä ei vaimosta irronnut. Enemmän se on kaksikon nyttemmin jo aikuistuneen pennut, jotka muistavat vanhempiensa väittelyt asioista suljettujen ovien takana kuin moni muu. Jokaisella perheellä on salaisuutensa, mutta tässä tapauksessa ne riidat taitavat olla suurempi salaisuus kuin johtajan hairahdukset.

Myrskynlaidan vanhat vanhemmat kuolivat rauhallisesti, mutta kenties jokin suru ja riidat vaimon kanssa saivat suden heittämään yhä enemmän aikaa omaan hupiin kuin itse lauman asioihin. Moinen jatkui pitkään ja jotkut arvovaltaiset alkoivat närkästyä arvon johtajaansa kunnolla.

Kun Vyroksen kimppuun hyökkäsi pari sellaista, jotka halusivat jotain uutta lauman johtajuudessa, iski herätyskello ikävästi päin suden kasvoja. Se selvisi kahakasta voittajana, mutta oman väkensä verta vuodattaneena jokin sai uroksen ravistamaan itseään taas paremmalle polulle. Kun vielä tämän puoliso otti ja kuoli onnettomuudessa, oli Vyroksen pakko löytää joku tasapaino elämässään. Edes sellainen, joka saisi aikaan päätöksiä. Pieni yritys vallankaappauksesta sai kuitenkin harmaaturkin myös takertumaan tiiviimmin johtajuuteensa. Vyros ei noin vain arvovallastaan luopuisi.
Kun selvitys asiasta eteni ja juonessa mukana olleet olivat päätä lyhyempi oikein julkisesti, sai Vyros uutta kunnioitusta kuten pelkoa laumansa silmissä.

Kaiken kukkuraksi, kenties osana Vyroksen omaa yltiöpäisyyttä, alkoivat oman kotipaikan varat huveta niin saaliissa kuin lääkkeissäkin, vielä missä. Oli aika levittää siipensä ja suunnata paremmille mailla.

Vyros antoi käskyn laumalleen, että oli lähdön hetki. Ja niin se väkineen saapui Pohjolaan ja asettui Ukonvuorelle, minne Vyros on asettunut elämään toivomassaan tasapainossa hauskanpidon kuten myös vaikutusvaltaisen johtajan asemassa.