Kirjoittanut - Jul 6, 2020 21:33:57 GMT 2
NIMI Mahto Rautakuru
SUKUPUOLI Uros
IKÄ 1v
LAJI Koirasusi (75% susi, 25% koira)
LAUMA Tulenväki
ASUINPAIKKA Roihukylä
SÄKÄ 100cm aikuisena, nuorempana pienikokoisempi
† ÄÄNI (Michael Mando)
† AIKAJANA
† TUNNARIT
† MAINE †
Mahto tiedetään Luhangalla Malvan ja Morin esikoisena, epämiellyttävänä pentuna, joka karkasi kotoa ja katosi teille tietymättömille. Roihukylässä se tunnetaan vaiteliaana ja päättäväisenä, Horna Roihuntyttären oppipoikana, joka on salamyhkäinen, eikä päästä ketään kovinkaan läheiseksi. Roihukylässä asuvat voivat hyvin tietää sen nimeltä, vaikka sukunimeään Mahto ei koskaan ole paljastanut. Muualla Mahto ei ole kerännyt mainetta juurikaan.
† SUHTEET †
Tavatut: | Halava, Hämy, Harmi, Horna, Kalla, Nova |
Pitää: | Horna |
Ei pidä: | - |
Hyvä vaikutelma: | Hämy, Harmi, Kalla, Nova |
Inhoaa: | Halava |
Neutraali: | - |
Kiinnostunut: | Hämy, Kalla, Nova |
Mielipiteet †
Halava: | Rasittava, ärsyttävä ja lapsellinen. Ei yhtään mun kaltainen. |
Hämy: | Tosi ovela, mikä on kunnioitettavaa. |
Harmi: | Aika tyly, mutta ihan sama. Vahva ja ei ainakaan ärsyttävä. |
Horna: | Ainoa läheiseni ja ainoa kehen voin luottaa yhtään. Kunnioitettava, kokenut soturi, joka on opettanut mulle paljon. |
Kalla: | Kyseli aluksi kaikenlaista turhaa, mutta loppupeleissä oli mielenkiintoinen. |
Nova: | Salaperäinen...mahdollisesti vaarallinen, ainakin vaarallisempi kuin miltä se näyttää. Mutta pidän siitä, tahto se mulle pahaa tai ei. Sillä oli viisaita sanoja ja voimakas asenne. |
ULKONÄKÖ † Värikartta
Rakenne Mahto on perinyt emonsa raskaan ja kulmikkaan kehon ja isänsä jalon ja linjakkaan muodon. Tästä yhdistelmästä lopputuloksena on kiusallisen näköinen, pitkulainen vieterieläin, jonka kömpelöt muodot eivät osaa oikein päättää ovatko virtaviivaiset vai tönköt.
Sen jalat ovat pitkät ja elegantit, mutta se on myös harteikas. Sen keho ei ole missään nimessä erityisen hyvännäköinen konventionaalisella tasolla, mutta Mahton muoto on kummajaisuudessaan ja rumuudessaan säväyttävä. Mahton käpälät ovat susimaisen pitkät.
Turkki Mahtolla on paikoitellen erittäin pitkä turkki, kun molempien vanhempien puolelta on tullut harjasta. Turkki on pitkää etenkin kaulassa, niskassa, hännässä, rinnassa, sekä etujalkojen välissä. Pitkä turkki valuu jalkojen välistä rintakehään ja lyhenee siellä. Sen turkki on myös äärimmäisen kihara, ryöppyen sen lihaksikkaiden jäsenten päälle kuin putous, kiekurat sojottaen oikealle ja vasemmalle.
Niitä ei saa suoristettua mitenkään. Vedessäkin ne ovat edelleen laineilla. Ne ovat hyvin taipuisat, takkuiset ja öljyiset, mutta terveet. Ne näyttävät raskailta, kuin juuri ja juuri juokseva, valuva muste. Kihara turkki ei ilmene niinkään pakkautuneena ja pörröisenä, sillä kihara ei ole tiheää vaan suurta. Kovaa, liukasta ja roikkuvaa. Jos yhden kiharan ottaisi tarkasteltavaksi, se ei olisi lainkaan kuin tiheä käkkärä vaan yksi, suuri rinkula.
Karva on myös hyvin pitkää Mahton poskissa, mutta koska sen turkki on niin kiharaa, pituus ei tule niin ilmeiseksi. Sama käy yleisesti sen turkissa. Sillä on myös pidempää karvaa sen päälaella, joka ilmenee samoissa ilmavissa kiharoissa. Vaikka osa siitä karvasta on niin pitkää, että Mahto saa pidettyä sitä takana, muutama kapinallinen kiekura on pompannut eteen sen otsalle.
Häntä Mahton häntä, kuten vanhemmillaan, on hyvin pitkä. Se on lähes yhtä pitkä kuin sen keskivartalo ja laahaa maassa. Karva sen hännässä on hyvin pitkää ja epätasaista, jolloin häntä on vain yksi, pyöreitä kiharoita sojottava luikero. Kiharat hännänpäässä repsottavat.
Pää Sen pää on kiilamainen, kasvot häijyt ja luiset, ja sen kuono pitkä ja kapea. Sen korvat ovat korkeat ja kapeat. Mahton oransseja, kissamaisen muotoisia silmiä varjostaa hyvin ulkonevat, terävät kulmat. Silmissä on usein hyvin pistävä, miltei halveksiva katse. Mahton kirsu on musta, kulmikas ja kapea. Sillä on hyvin korkeat poskipäät, jotka saavat sen kasvoista hieman liskomaiset. Mahton ala- sekä ylärivin kulmahampaat ovat kasvaneet pitkiksi torahampaiksi, jotka törröttävät ulos sen suusta näyttävästi. Loput Mahton hammaskalustosta ovat myös suuret.
Väritys Mahton turkin väritys on mustanpuhuva, mutta siinä on myös paljon emoltaan perittyjä kirkkaan punaisia tilkkuja ja raitoja. Mahton turkin pohjavärinä toimiva musta on, vähän kuten isällään, ei aito musta vaan punaisena kuultava. Sen suun ja silmien ympärys on pehmeää oranssia, samoin sen rehevät poskikiharat. Sen päälaki on tummanpunaista, ja sama väri jatkuu sen korvien välistä niskaan ja yläselkään, myös hieman kaulan puolelle. Tummanpunaista reunustaa sama pehmeä oranssi, joka reunustaa silmiä ja suunympärystä. Oranssi lähtee molemmilta puolilta poskikarvojen kohdalta alas etulapaa kohti ja kaartaa keskiselkään.
Mahton turkissa on myös kolmatta punaista sävyä, hieman oranssiin taittuvaa, samaa sävyä kuin emossaan. Tätä sävyä on sen rinnassa, jaloissa ja hännässä. Rinnassa se alkaa leuan alta ja kulkee vaaleamman oranssin rannun rajoissa, jalkojen välistä rintakehän loppuun asti. Koko häntä, päätä lukuunottamatta on myös punainen. Kaikki varpaat kaikissa jaloissa ovat tätä samaa punaista.
Kaiken kaikkiaan, mustaksi jäävät pää (paitsi päälaki, silmien- ja suunympärys), leuka, jalat, lavat, kyljet, alaselkä, vatsa sekä hännänpää.
Ikiliekit Mahton selän halki roihuaa rivi ikiliekkejä. Ne etenevät selkää pitkin jonossa, korkein, tuulessa lepattavin lieskoin lähtien sen korvista aina takalapojen yli. Koska Mahton korvat ovat täysin liekkien peitossa, kaukaa ne näyttävät koostuvan vain ja ainoastaan tulesta. Liekit jatkuvat korvien takaa, kaulan molemmin puolin, lähestyen niskaa, mutta jättäen silti paksun liekittömän kaistaleen aivan selkään ja Mahton takaraivoon. Ne kaartavat alas, pienentyen ja madaltuen, kunnes jono katkeaa kyljen paikkeilla. Seuraava pätkä liekkejä alkaa hieman ennen takalapoja. Se kaartaa alas, samassa asteessa kuin etukehon pätkä ja kiertää takalavan taa, missä se katkeaa lopullisesti.
Ikiliekit reagoivat Mahton vointiin ja tunnetilaan. Sen voidessa kehnosti, liekit kutistuvat mitättömiksi, jäähtyvät ja voivat jopa sammua. Jos Mahto voi erinomaisesti ja tuntee olonsa tarmokkaaksi, liekit loimuavat kuumemmin ja eloisammin. Kun Mahto vihastuu, liekit voivat roihahtaa tai kuumeta entisestään.
Misc Mahton kynnet ovat oranssit. Ne ovat huomattavan kookkaat ja tukevat, sekä kaarevat kuin petolinnun. Sen polkuanturat ovat tummanpunaiset.
LUONNE
Mahto on epämiellyttävä ja luotaantyöntävä persoona. Häntä voi hyvällä omatunnolla nimittää tunnekylmäksi, keinoja kaihtamattomaksi, katalaksi, ylimieliseksi, sydämettömäksi ja äärimmäistapauksissa jopa häijyksi. Mahtoa karakterisoi äärimmäinen kunnianhimo ja armoton asenne kaikkea kohtaan, mistä hän välittää vähääkään. Ja ne asiat ovat hyvin valikoituja; Mahtolle on helppoa suhtautua suureen osaan ympäristöstään suurella välinpitämättömyydellä ja apatialla. Jopa omaa terveyttään hän saattaa väheksyä. Mahto on perfektionisti kaikessa mitä tekee. Hänelle ei kelpaa mikään suoritus, mikä ei ole hänen parastaan. Tämä johtaa siihen, että hän usein laiminlyö omia fyysisiä rajojaan ja toimii uhmapäisesti.
Hän tykästyy muihin heikosti ja luottaa sitäkin heikommin. Mahto on aina ollut hyvä olemaan yksin ja hän aivan varhaisesta iästä on pyrkinyt pärjäämään omillaan. Karattuaan vanhempiensa luota nuoressa iässä, hän ei tunne suurta uskollisuutta perhettä kohtaan, lukuunottamatta hänen tätiään. Mutta tämän ainoan läheisensä Mahto kokee liittolaisena ja mentorina, eikä suinkaan turvana tai apuna. Oikeastaan suurin osa Mahton kunniantajusta ja soturillisuudesta on Hornan iskostamaa.
Mahto halveksii niitä, jotka eivät pysty oma-aloitteisuuteen tai tarvitsevat tukea. Hänestä lempeys ja pelko ovat vastenmielisimpiä asioita, joita kukaan voi osoittaa. Jos tosissasi tarvitset jotakuta toista, olet säälittävä mato.
Mahto ei pelkää osoittaa näitä tuntemuksiaan jos uskoo olevansa tilanteessa niskan päällä. Kuitenkin jos siitä on jotain voitettavissa, hän valehtelee muitta mutkitta. Mahto on erinomainen valehtelija, sillä on hyvin kylmäpäinen ja kavala.
Joku voisi olla sitä mieltä, että on kunnioitettavampaa olla aina rehti ja suorapuheinen. Vaikka Mahto ymmärtää tämän ja kunnioittaa tätä näkökulmaa, hän on itse sitä mieltä, että voittaja on voittaja, eikä sillä ole väliä, millä keinoin tämä on saavutettu. Vain hölmö ei tartu tilaisuuteen valehdella, kun siitä on jotain voitettavissa.
Mahto on ylimielinen, mutta ei koe valehtelun halventavan itseään, koska vain sillä on väliä, minkä hän tietää itsestään todeksi. Muiden näkökannoilla on hänelle vähän väliä.
Mahto on nähnyt Rikalan kadut ja kaupunkilaisten kavalammat tavat, varsinkin verrattuna Laakson asukkaiden tyypilliseen suoraselkäisyyteen. Hän tuntee sotilaallista kunnioitusta väkeläisten elämäntapoja kohtaan, muttei sydämessään koe niitä ylivoimaisena tapana käyttäytyä. Hänen mielestään valehtelu, huijaaminen ja manipulointi on kunnioitettavaa, käytöstä joka herättää hänen ihastuksensa. Se, että pystyy osoittamaan olevansa vastustajaansa nerokkaampi on hänestä elämän suurimpia palkkioita. Fyysisestä vahvuudesta puhumattakaan; mutta hänestä silti hyvä strategia on aina parempi kuin päätön hyökkäys.
Vartuttuaan tulenväen kylässä, ja elettyään lähestulkoon tyypillisen Roihukylän asukkaan elämää, hänelle on kehittynyt omituinen uskollisuus tulenväkeä kohtaan, vaikka häntä ei yleisesti ottaen uskolliseksi voisi kutsua. Kuitenkin, loppupeleissä Mahto aina suojelee ja auttaa ensimmäiseksi omaa itseään. Hän tahtoo mainetta ja valtaa ja verisen lopun niille, jotka johtavat hänen mielestään väärää elämäntapaa, tai niille joita hänen ‘puolensa’ vastustavat. Tällä hetkellä se on tulenväki, mutta sekin voi muuttua.
Kuunsirpale ©
MENNEISYYS Menneisyyden kuvat ovat Mahton laumattomasta muodosta
Syntyi Luhangassa (24.6) Malva Rautakurulle kera siskonsa Halava Rautakurun. Pentujen biologinen isä oli Farcas Tuonenpoika, mutta tästä ei koskaan kerrottu kenellekään ja pentujen ottoisäksi tuli Morion Varjakinpoika. Mahto oli esikoinen. Se oli hyvin karmiva, vaitelias pentu, joka mutisi itsekseen, puhui hyvin epätavallisella tavalla lapseksi, eikä koskaan leikkinyt tai nauranut. Se vain tappoi pikkueläimiä, kiipeili katoilla ja karkaili jatkuvasti pihapiiristä omille teilleen, janoten vapautta.
Eräänä yönä, kun Mahto jälleen hiiviskeli pihapiirin rajalla ja katseli haaveilevasti kaukaisuuteen, sen sisko Halava yllätti sen ja alkoi pilailla sen kustannuksella. Tästä kimpaantuneena Mahto päätti lähteä niine hyvineen ja karkasi Rikalaan. Rikalassa se eli kovissa oloissa, periaatteessa kodittomana katupoikana, ja sattui kohtaamaan erään korkea-arvoisen Hämy Jäätuulen, joka opetti sitä olemaan petollisempi ja ovelampi teoissaan. Mahto tunsi kunnioitusta Hämyä ja Rikalan kieroja tapoja kohtaan, mutta sen matkan viimeinen päämäärä oli tulenväen kylä, kallioiden toisella puolen. Se tahtoi nähdä alkuperäisen kotisijansa, sillä tiesi vanhempiensa molempien olevan tulenväkeä.
Riivahenki ©
Mahto matkasi pari päivää nälissään ja janoissaan. Jotenkin se sai itsensä kompuroitua läpi Tapiolan aina Kaskimaalle asti, missä kohtasi Harmi Hiidenmielen, joka ohjasi sen Roihukylään. Mahto vannoutui haastamaan Harmin kahden kuunkierron kuluttua, kun oli kasvanut vuoden vanhaksi. Roihukylässä Mahto oleili, perehtyi tuleen, tutustui Kokkoon ja koitti saada jumalaan yhteyttä, kuten elementtiinsäkin. Se asettui lopulta tätinsä, Horna Roihuntyttären, luo, joka opetti sille taistelusta yhtä sun toista. Hornasta tuli lopulta ainoa perheenjäsen, jolla oli Mahtolle mitään väliä. Kotoa lähdettyään Mahto ei tavannut äitiään, siskoaan, eikä ottoisäänsä kertaakaan, mutta Hornaa se näki miltei päivittäin. Horna myös täten opetti Mahtolle enemmän kuin kukaan muu.
Mahto varttui tulenväen luona kuten kuka tahansa tulenväkeläinen, mutta kylmän käytöksensä johdosta hänestä ei koskaan tullut mikään yhteisön suosikki, vaan hän säilyi aina jonkintasoisena mysteerinä kaikille. Tämä kävi hänelle hyvin, sillä hän ei kaivannut kenenkään seuraa ja hänellä oli tätinsä. Lopulta Mahtosta tuli valmis sen väkevöitymisrituaaliin ja se tuli tulenväkeen. Mahto oli hyvin innokas käyttämään elementtiään ja kehittymään taistelijana, niin tappavaksi kuin mahdollista. Hän käytti monta aamua ja iltaa eri amulettien tutkimiseen ja kokoamiseen.
† OMAISUUS †
- Kaikki ainesosat
- Ei mitään vielä
Ainesosat †
31.07.2020 Etsintäretki (Vapaa ja yksin)
16.08.2020 Etsintäretki (Loppukesän Hämärä)
01.09.2020 Etsintäretki (Sen arvoinen)
21.10.2020 Etsintäretki (Tuulen pauhu)
28.11.2020 Etsintäretki (Arpi)
11.12.2020 Etsintäretki (Tunne vihollisesi)
28.05.2021 Etsintäretki (Katinkulta)
17.06.2021 Etsintäretki (Yllä kaiken)
01.07.2021 Etsintäretki (Yön hämärä)
22.08.2021 Etsintäretki (Sateen alla)
05.09.2021 Etsintäretki (Yltyvän tuulen)
MUUTA
† Mahto ei tiedä biologisesta isästään
† Nimi taipuu Mahtolla, Mahtolta, Mahtolle...
† Mahto puhuu luontaisesti äitinsä murteella