Kirjoittanut Vygo Jul 6, 2020 21:33:57 GMT 2

NIMI Mahto Rautakuru
SUKUPUOLI Uros
IKÄ pentu (8kk)
LAJI Koirasusi (75% susi, 25% koira)
LAUMA Tulenväki
ASUINPAIKKA Roihukylä
SÄKÄ 100cm aikuisena, pentuna tietysti paljon pienikokoisempi
† ÄÄNI (Michael Mando)
† AIKAJANA
† TUNNARIT
† MAINE †
Mahto tiedetään Luhangalla Malvan ja Morin esikoisena, sekä epämiellyttävänä pentuna. Roihukylässä se tunnetaan vaiteliaana ja päättäväisenä, Horna Roihuntyttären oppipoikana, joka on salamyhkäinen ja paikoitellen häijy. Muualla Mahtoa ei tunneta vielä.
† SUHTEET †
Tavatut: | Halava, Hämy, Harmi, Horna, Kalla |
Pitää: | Horna |
Ei pidä: | - |
Hyvä vaikutelma: | Hämy, Harmi, Kalla |
Inhoaa: | Halava |
Neutraali: | - |
Mielipiteet †
Halava: | Rasittava, ärsyttävä ja lapsellinen. Ei yhtään mun kaltainen. |
Hämy: | Tosi ovela, mikä on kunnioitettavaa. |
Harmi: | Aika tyly, mutta ihan sama. Vahva ja ei ainakaan ärsyttävä. |
Horna: | Kunnioitettava ja järkevä soturi. Myös sukua mulle. Tärkeä ja luotettava. |
Kalla: | Kyseli aluksi kaikenlaista turhaa, mutta loppupeleissä oli mielenkiintoinen. |
ULKONÄKÖ † Värikartta
Ulkonäköön ei ole päivitetty väkimuodon kuvailua, mutta värikartta on ajan tasalla.
Rakenne Mahto on perinyt emonsa raskaan ja kulmikkaan kehon ja isänsä jalon ja linjakkaan muodon. Tästä yhdistelmästä lopputuloksena on kiusallisen näköinen, pitkulainen vieterieläin, jonka kömpelöt muodot eivät osaa oikein päättää ovatko virtaviivaiset vai tönköt.
Sen jalat ovat pitkät ja elegantit, mutta se on myös harteikas. Sen keho ei ole missään nimessä erityisen hyvännäköinen konventionaalisella tasolla, mutta Mahton muoto on kummajaisuudessaan ja rumuudessaan säväyttävä. Mahton käpälät ovat susimaisen pitkät.
Turkki Mahtolla on paikoitellen erittäin pitkä turkki, kun molempien vanhempien puolelta on tullut harjasta. Varsinkin turkki on pitkää kaulassa, niskassa, hännässä, rinnassa, sekä etujalkojen välissä. Pitkä turkki valuu jalkojen välistä rintakehään ja lyhenee siellä. Sen turkki on myös äärimmäisen kihara, ryöppyen sen lihaksikkaiden jäsenten päälle kuin putous, kiekurat sojottaen oikealle ja vasemmalle.
Niitä ei saa suoristettua mitenkään. Vedessäkin ne ovat edelleen laineilla. Ne ovat hyvin taipuisat ja takkuiset, mutta terveet. Ne näyttävät raskailta, kuin juuri ja juuri juokseva, valuva muste. Kihara turkki ei ilmene niinkään pakkautuneena ja pörröisenä, sillä kihara ei ole tiheää vaan suurta. Se on enemmän niinkuin permanentti. Kovaa, liukasta ja roikkuvaa. Jos yhden kiharan ottaisi tarkasteltavaksi, se ei olisi lainkaan niinkuin sähköinen, tiukka ja tiheä käkkärä vaan yksi, suuri rinkula.
Karva on myös hyvin pitkää Mahton poskissa, mutta koska sen turkki on niin kiharaa, pituus ei tule niin ilmeiseksi. Sama käy yleisesti sen turkissa. Sillä on myös pidempää karvaa sen päälaella, joka ilmenee samoissa ilmavissa kiharoissa. Vaikka osa siitä karvasta on niin pitkää, että Mahto saa pidettyä sitä takana, muutama kapinallinen kiekura on pompannut eteen sen otsalle.
Häntä Mahton häntä, kuten vanhemmillaan, on hyvin pitkä. Se on lähes yhtä pitkä kuin sen keskivartalo ja laahaa maassa. Karva sen hännässä on hyvin pitkää ja epätasaista, jolloin häntä on vain yksi, pyöreitä kiharoita sojottava luikero. Kiharat hännänpäässä repsottavat.
Pää Sen pää on kiilamainen, kasvot häijyt ja luiset, ja sen kuono pitkä ja kapea. Sen kulma on ulkoneva ja terävä. Se näyttää miltei liskomaiselta jopa. Mahton kirsu on musta, kulmikas ja kapea. Sillä on hyvin korkeat poskipäät, ja sen silmät ovat kissamaiset. Niissä on yleensä hyvin pistävä katse ja ne ovat pehmeän ja valoisan oranssin väriset. Mahtolta pilkottaa suunsa välistä kaksi hammasta. Ne näyttävät siltä, että kulmahampaat tulevat aikuisiässä ja varsinkin väkeläisenä kasvamaan sen suusta täysin ulos. Loput sen hammaskalustosta ovat myös suuret.
Väritys Mahton pohjaväri on kiiltävä ja syvä musta, mutta siinä on myös äidiltään perittyä kermanvalkeaa eturinnassa ja rintakehässä. Sen koko häntä on myös valkea, lukuunottamatta hännänpäätä joka jää mustaksi. Molemmilla takalavoilla on oranssi rantu. Sen päälaki, niska ja yläselkä ovat punertavaa tummanruskeaa. Sen korvat, posket ja tummanruskean sekä valkoisen välissä, molemmilla puolilla sen kaulaa on pehmeää ruskeanoranssia. Myös sen varpaat, silmien ympärykset ja kuonon molemmat puolet ovat tätä oranssia. Korvan sisustat ovat valkeat.
Misc Mahton kynnet ovat vaaleanoranssit. Ne ovat huomattavan kookkaat ja tukevat, sekä kaarevat kuin petolinnun. Sen polkuanturat ovat tummanruskeat.
LUONNE
Mahto, vaikka vasta pentu ja siksi pitkälti kuin tyhjä taulu, on jo varhaisesta iästään huolimatta osoittanut olevansa melko kummallinen. Se jo aivan nuorena harhaili päämäärättömästi, ei tuntunut reagoivan oikein mihinkään ja opittuaan puhumaan, mumisi jatkuvasti itsekseen. Se ei välitä muiden seurasta ja osoittaa erittäin suurta inhoa kaikenlaista lempeyttä, pelkuruutta tai mielistelyä kohtaan. Halveksunnan se myös ilmaisee hyvin avoimesti ja suoraan. Se vihaa, kun sitä kohdellaan kuin pentua ja tahtoo täysikasvuisen vapaudet ja velvollisuudet.
Mahtosta on myös tullut melko mahtipontinen, heti kehdosta päästyään. Sillä on tarve todistaa itseään. Se uskoo omaan voimaansa, nokkeluuteensa ja voittamattomuuteensa erittäin hanakasti. Varsinkin naiivina pentuna.
Mahto saattoi nuorempana puhua hyvin epäkohteliaasti ja uhmakkaasti kenelle tahansa, mutta se on vanhennuttuaan oppinut valehtelun olevan hyvä tapa saada tahtonsa.
MENNEISYYS Menneisyyden kuvat ovat Mahton laumattomasta muodosta
Syntyi Luhangassa (24.6) Malva Rautakurulle kera pikkusiskonsa Halava Rautakurun. Pentujen biologinen isä on Farcas Tuonenpoika, mutta ottoisä Morion Varjakinpoika. Mahto oli esikoinen. Se oli hyvin luotaantyöntävä, vaitelias pentu, joka puhui kummallisesti eikä koskaan leikkinyt tai nauranut. Se vain tappoi pikkueläimiä, kiipeili katoilla ja karkaili jatkuvasti pihapiiristä.

Eräänä iltana, kun Mahto jälleen hiiviskeli pihapiirin rajalla ja katseli haaveilevasti kaukaisuuteen, sen sisko Halava yllätti sen ja alkoi pilailla sen kustannuksella. Tästä kimpaantuneena Mahto päätti lähteä niine hyvineen ja karkasi Rikalaan. Rikalassa se eli kovissa oloissa, periaatteessa kodittomana katupoikana, ja sattui kohtaamaan erään korkea-arvoisen Hämy Jäätuulen, joka opetti sitä olemaan petollisempi ja ovelampi teoissaan. Mahto tunsi kunnioitusta Hämyä ja Rikalan kieroja tapoja kohtaan, mutta sen matkan viimeinen päämäärä oli tulenväki. Se tahtoi nähdä alkuperäisen kotisijansa, sillä tiesi vanhempiensa molempien olevan tulenväkeä.

Riivahenki ©
Mahto matkasi pari päivää nälissään ja janoissaan. Jotenkin se sai itsensä kompuroitua läpi Tapiolan aina Kaskimaalle asti, missä kohtasi Harmi Hiidenmielen, joka ohjasi sen Roihukylään. Mahto vannoutui haastamaan Harmin kahden kuunkierron kuluttua, kun oli kasvanut vuoden vanhaksi. Roihukylässä Mahto oleili, perehtyi tuleen, tutustui Kokkoon ja koitti saada jumalaan yhteyttä, kuten elementtiinsäkin. Se asettui lopulta tätinsä, Horna Roihuntyttären, luo, joka opetti sille taistelusta yhtä sun toista. Mahtosta tuli valmis sen väkevöitymisrituaaliin ja se tuli tulenväkeen.
† OMAISUUS †
- Kaikki etsintäretkiltä
- Ei mitään vielä
Etsintäretket †








MUUTA
† Mahto ei tiedä biologisesta isästään
† Nimi taipuu Mahtolla, Mahtolta, Mahtolle...
† Mahto puhuu luontaisesti äitinsä murteella
† Mahto ihmisenä