Kirjoittanut itku Aug 19, 2020 18:01:39 GMT 2
Nimi : Valha
Muut nimet : koruneito
Ikä : 3 vuotias
Sukupuoli : Narttu
Rotu : Sekarotuinen, ainakin siperianhuskya
Ammatti : Korumyyjä
Asuinpaikka : Rikalan laidalla torin läheisyydessä
Sukupuoli : Narttu
Rotu : Sekarotuinen, ainakin siperianhuskya
Ammatti : Korumyyjä
Asuinpaikka : Rikalan laidalla torin läheisyydessä
Mahaa sekä kaulaa koristaa kuitenkin likaisenvalkoinen karvapeite, niin kuin myös valkea hännänpää ja valkeat 'sukat' jotka komeilevat jaloissa samassa sävyssä.
Harvoin niitä puhtaan valkeana näkee, työn touhussa unohtaakin naaras ne putsata jolloin valkea lähentelee enemmän harmaan sävyjä. Kaikesta huolimatta on tuo perinyt isältään paksun turkin joka suojaa kylmältä, kuitenkin kesällä tuntuu karvapeitettä olevan ihan kylliksi asti.
Niinpä kuumuutta vältelläkseen viettää Valha suurimman osan ajastaan varjossa jossa hänen turkkinsa ei pääse kuumentumaan liiaksi asti.
Niin selässä kuin myös korvanpäissä tuolla on tummemman ruskeaa joka ylettyy aina häntään asti.
Rakenne Kaiken tuon paksun turkin alla tulee esiin nartun varsin sulava ruumiinrakenne, liikakiloja ei ole kertynyt tämän aktiivisuudesta johtuen.
Käyhän tuo päivittäin katselemassa lähiseudun kiviä sekä joutuu työskennellessään liikkumaan paljon.
Nopeat refleksit tuolla on, taidosta voi kiittää kiviä joita tuo hioessaan saattaa pudottaa. Kuitenkin tarpeeksi monta kertaa tätä jatkuessa on oppinut Valha jo kovin nopeaksi noukkimaan pudonneen tavaran maasta.
Säkäkorkeutta nartulta löytyy noin 50cm joka on aivan tarpeeksi, ei tuo mikään isokokoinen ole koskaan ollutkaan.
Vähintään pieni ja siro, kuten neidin olla pitää.
Väritys Valhan turkissa on kylmänruskean eri sävyjä, hyvin ne sointuvat yhteen eivätkä ole ristiriidassa sitten alkuunkaan.
Valkoista tuolta löytyy niin naamasta, kaksi pientä valkoista täplää silmien yläpuolella, myöskin kuonon alapuoli aina mahaan asti on valkoisen peitossa.
Unohtaa ei toki saa häntää ja tassunpäitä jotka ovat samaa likaisenvalkeaa sävyä muiden kanssa, polkuanturat tuolla taas ovat vaaleanpunaiset.
Tummanruskea juova kulkee selkää pitkin ja loppuu häntään, samaa tummaa esiintyy niin korvanpäissä kuin kuonon yläpuolella.
Pää nartulla on hyvinkin pyöreä ja siro kuten muutkin rakenteet. Silmät Valhalla ovat ovaalin muotoiset ja väriltään siniharmaat jokseenkin vihreään taittuvat.
Kuono on suhteessa päähän sopivan kokoinen, ei liian suuri eikä pieni. Hampaat ovat tuolla melko tylsät joten tappeluun ei neitoa ole tarkoitettu, tylsyys johtuukin paljon ruokavaliosta ja siitä kuinka ne hioutuvat kovaa ja sitkeää ruokaa syödessä.
Korvat ovat pyöreähköt ja sisältä vaaleaa karvaa täynnä.
Asusteet
Yleisesti Valhan päällä näkee melko vaatimattomia asusteita, tuo ei ole koskaan halunnut kiinnittää itseensä sen enempää huomiota kuin olisi tarve.
Niinpä tuo on tyytynyt pitämään sisareltaan saamaansa sulkakorua jota koristavat kauniit ametististä hiotut helmet.
Enempää ei ole sopivaa pitää, luultaisiin pian mahtailijaksi joksi Valha ei missään nimessä lukeutua halua.
Täytyy pitää matalaa profiilia, siihen sopii hyvin myöskin lampaantalja jonka tuo joskus sai läksiäislahjana muuan viljelijän pojalta jonka pyynnöistä huolimatta päätti Valha lähteä toteuttamaan omaa tahtoaan.
Talvella lampaantalja on kätevä, silloin voisi tuota luulla jonkinlaiseksi viitaksikin näyttiväthän ne erehdyttävän samanlaisilta.
Vaikka koruneito onkin ei Valha ole turhan moneen koruun tunnesidettä saanut aikaan, niinpä mukaan ovat tulleet vain vanhat helmistä punotut korvakorut joiden rengasmainen muoto pitää korun kasassa ja on helposti laitettavissa korvaan.
Niistä Valha pitää erityisesti, sukukalleus olivat ne sanoneet ennen kuin koruntekijän ammattiin oli tuo lähtenyt.
Luonne
Valha on luonteeltaan melko spontaani, tästä syystä vakaita mielipiteitä on turhaa odottaa.
Mielipiteet tuolla ovatkin yleensä hyvin kärjistettyjä, ääripäästä toiseen ja takaisin. Vaikkei tämä kuitenkaan ketään todellisuudessa vihaisi, vähintään suhtautuisi väliin pitämättömästi ja yrittäisi välttää tappeluja viimeiseen asti.
Kuitenkin tappeluita tuo tuntuu melkein jopa kerjäävän, asiaa ei ainakaan edesauta se fakta, että tuo tykkää jaella mielipiteitään melko avoimesti.
Tietenkään maaherroja tai parempaa väkeä tuo ei lähde arvostelemaan, siitä ei seuraisi mitään hyvää vaan kasapäin päänvaivaa ja vihaisia asiakkaita.
Tästä huomaakin, että hyvät kaupat menevät kaiken edelle ja on enemmän kuin tärkeää pitää maineensa puhtoisena kylillä.
Juoruämmät ne kertoilevat yhtä sun toista, on sitä päässyt Valha ihan itsekin todistamaan kun muuan ostajat kertoilevan kukin vuorollaan asioita jotka olisi parempi jättää omaan tietoon.
On oppinut se olemaan hyvin suopea ja hienotunteinen asiakkaita kohtaan, niinpä päivästä kysyminen ja perustervehdykset ovat hyvin hallussa.
Haluaahan Valha vielä jokin päivä olla tunnettu korujen tekijänä, päihittäisi kaikki ne muut jotka luulisivat osaavansa paremmin.
Ai että kilpailuhenkinen? Sitä asennetta nartulta kyllä löytyy, vaikkei tämä mahtailijoista pidäkään saattaa tuo itse välillä muuttua yhdeksi. Paljon on saavutuksia vaan paljon on vielä saavuttamatta, ei siis kannata ottaa Valhan puheita aivan täydestä todesta.
Jossakin siellä rivien välissä totuus piilee, vaikka osaa tuo suoratkin sanat sanoa.
Menneisyys
Menneisyyttään Valha ei esille juurikaan tuo, hänen mielestään on huonoksi muistella menneitä sillä niistä on päästävä yli oli asia miten vaikea tahansa.
Ei sen lapsuudessa mitään ihmeellistä ole tapahtunut, päinvastoin saattoi elää tappavan tylsän lapsuuden syntyessään hieman keskivertoa köyhempään maatalon perheeseen.
Perheen kuopuksena sai tuo ottaa mallia isoveljiltään jotka jo pian lähtivätkin omille teilleen, suuri vastuu jäi siis Valhan harteille.
Päivästä toiseen sai tuo totutella arkeen. Arkeen joka ei muuttunut vaikka olisi sitä yrittänyt, olivathan hänen vanhempansa hyvin tarkkoja siitä, että asiat tehtiin juuri ajallaan.
Aamulla kukonlaulun aikaan noustiin ylös, yleisesti vanhemmat olivat jo hämmentämässä soppaa ja kantamassa puita pitääkseen pirtin lämpimänä.
Heti ensimmäisenä sai suunnata kanalaan josta noukittaisiin aamiaiseen tarvittavat munat, oli kuitenkin jätettävä jokaiseen pesään yksi jotta kanat ymmärtäisivät jatkaa hautomista.
Oli tärkeää pitää kana kanta pystyssä, heillä oli neljä kanaa joilla jokaisella oli oma nimensä.
Kahjo oli kanoista vanhin, nimensä tuo oli saanut isän kertoman mukaan siitä, että oli jo syntyessään pyrkinyt pois pesästä vielä kun pesätoverit vetivät hirsiä.
Kauno oli kanalan toisiksi vanhin, nimensä sai se mahtavista sulistaan jotka komeilivat kauniimpina kuin kenenkään toisen.
Kalma oli tummanpuhuva ja hyvinkin säyseä yksilö, sen munia oli hankalaa napata ilman, että saisi haavereita kuonoonsa.
Oli oltava nopea ja huijattava kanaa lähtemään pesästään jotta aamiaisen saisi pöytään.
Kanalan ainoa kukko Ohra oli nimetty hyvän sadon takia, tuona kesänä satoa oli tullut enemmän kuin riittämiin vaikkei Valha sitä muistaisi kuitenkaan, olihan hän ollut vasta äidin mahassa tuohon aikaan.
Kanalan jälkeen oli tultava tupaan keittämään kananmunia, joskus saattoi myöskin paistaa vaan yleensä pannu oli pesussa tai naapurin rouva oli sitä lainannut.
Missään vaiheessa ei saattanut kyllästyä ruokaan vaikka joka aamu samaa sapuskaa syötiinkin.
Rahaa ei ollut hukattavaksi joten oli oltava kiitollinen niin perunoista, lantuista ja nauriista joista ruokaa tehtiin läpi vuoden.
Lihaa saattoi olla aina kesän jälkeen kun isä oli kaupitellut viljaa muuan Rikalan väelle.
Mitään ei jäisi Valhalle itselleen lautasia lukuun ottamatta mitään muuta, olisi siis turhaa edes yrittää jatkaa perheensä tassunjäljissä vaikka hänestä voisi ollakin paljon apua.
Erilainen suunnitelma tuolla kuitenkin oli, Rikalaan havitteli vaikka pelkkä ajatuskin tuntui puistattavalta.
Kaikesta tuosta oli äiti varoittanut, muistuttanut humalaisista sekä arvuutellut salakauppaa josta kuuli muuan viljan ostajalta. Kuulemma Rikalasta saattoi yön pimeinä tunteina hävitä neitoja jos nuo yksin liikkuisivat.
Koskaan ei saanut liikkua yksin, oli oltava tarkkana ympäristöstä ja niistä joiden kanssa liikkui.
Rikala olisi täynnä vaaroja kaikui varoitus edelleen Valhan korvissa kun tuo oli suunnannut opiskelemaan Rikalaan koruntekijäksi.
Niin kauniita olivat kivet, kiiltäviä vaan ei ollenkaan hillittyjä.
Jos parhaansa yrittäisi voisi se perustaa oman puotinsa torille ja tehdä työtä jota niin kovin rakasti.
Tekemistä riittäisi, jo jatkuvat opinnot olisivat tarpeeksi vaan saivat nekin odottaa.
Tavatessaan muuan uroon hullaantui Valha täysin, kaikkensa oli hän valmis antamaan vain jotta pystyisi viettämään elämästään jok’ikisen hetken kanssa tuon hurmurin.
Tumma turkki ja vahvat lihakset, siinä saisi silmä levätä aina siihen hetkeen asti kun naimisiin mentiin.
Menot olivat suuret, suuremmat joihin olisi Valha voinut tyytyä. Kaikkea oli kylliksi ja vähän enemmän, tuntui kuin menoissa olisi ollut ruokaa koko kevään edestä.
Paheksuivathan hänen vanhempansa moista tuhlausta, mutta olivat enemmän kuin ylpeitä saadessaan kuulla uutisen rikkaasta sulhasesta.
Kalastajan poika oli tuo, ja vielä arvostettu kaiken lisäksi.
Isä sanoi aina pojan jatkavan isänsä tassunjäljissä ja niin tapahtui, menisi tuo merelle viettämään pitkiä päiviä jotka pikkuhiljaa venyivät kuiksi.
Kaiken tämän keskellä sai Valha kauan haaveilemansa kaupan, olihan siinä paljon ehostamista sillä vanha omistaja oli kuollut kulkutautiin.
Vanhahan oli tuo ollut ja kaikki tavarat oli jätetty niille sijoilleen. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa piinallinen urakka jotta kauppa saisi uuden näkymän.
Seiniä peitti pasku pölykerros ja sisällä haisi oudon tumppaiselta. Talon perusteet olivat tehty kuitenkin vahvasta puusta eikä kylmä missään vaiheessa pääsisi sisälle.
Niin kului kolme yötä ja neljä päivää puunaten taloa siihen kuntoon, että siitä tulisi vielä kaunis korukauppa.
Kaiken valmistuttua olisi Valha halunnut intoilla jollekin saavutuksistaan vaan ei hänen miestään näkynyt missään. Olihan tuo sanonut palaavansa ennen lehtien tippumista ja siltikään ei näkynyt jälkeä vaikka lehdet olivat pudonneet jo viikkoja sitten. Kaikesta huolimatta ei Valha halua uskoa kumppaninsa jättäneen tuota joten odottaa päivä kerrallaan saapuvaa pelastajaansa.
Ammatti
Valha on ammatiltaan koruntekijä, nimi kertoo siis enemmän kuin tuhat sanaa.
Joka tapauksessa saatte kuulla ne tuhat sanaa halusitte eli ette.
Alkutaipaleella Valha kiinnostui koruista niiden kauneuden ja erilaisuuden takia, ei se ollut samanlaista ammattia nähnyt ennen.
Kuitenkaan tie tuonne ei ollut helppo, pitihän opinnot jotenkin maksaa ja Rikalaan muuttaminen toi mukanaan omia ongelmia.
Eihän Valha ollut tottunut moiseen määrään turkikkaita, joka puolella erivärisiä ja –kokoisia koiria käveli suuntaan jos toiseen.
Onneksi Rikalan kadut kävivät nopeasti tututuksi vaikkei Valha varsinaisen hyvä ollutkaan seikkailemaan uusissa maisemissa.
Ensimmäisen vuoden opinnot tuo hoiti hienosti alta pois, vaikka keskittyminen olikin hieman hukassa onnistui tuo oppimaan yhtä jos toista jalokivistä.
Oikeastaan tuon ainoa kiinnostuksen kohde olivat kivet ja korujen tekeminen joten illat menivät opetellessa tunnistamaan jokaisen niin sävyn kuin muodonkin perusteella.
Siitä lähtien on Valha hamuillut kokoelmiinsa erilaisia kiviä niin pieniä kuin isoja.
Hänellä on myöskin hippusellinen kultaa jota tuo ei ole ajatellut käyttää kasvattaakseen omaisuuttaan vaan tehdäkseen kauniin korun.
Kuitenkaan vielä ei nartulle ole avautunut tilannetta käyttää kultaa jonka takia lojuu tuo pussi visusti lukittuna puiseen arkkuun kamarin päädyssä.
Kauppa
Rikalan laitamilla sijaitsee pieni ja vaatimaton, paljon elämää nähnyt tontti jonne Valha on kauppansa sijoittanut.
Hän tietoisesti halusi vanhemman asunnon sillä pitää suuresti entisajan arkkitehtuurista ja siitä miltä hirsitalo näyttää koko komeudessaan.
Muutoksiakin on tehty, nimittäin ikkunoihin on vaihdettu uudet lasit vanhojen tilalle ja ikkunalaudat on uusittu hieman modernimpiin jotka toivottavasti pitäisivät talven kylmät viimat loitolla.
Heti sisään astuessaan saattaa kuulla kellon kilinää, se on viritetty siihen tarkoituksella sillä yleensä työn touhussa Valha ei huomaa asiakkaidensa saapumista auttaa kellon helinä asiassa.
Sisään astuessa oviin avautuu suureen eteiseen josta vasemmassa reunassa on nähtävissä tiski.
Tiski on tehty tammesta, korut komeilevat lasin alla odottaen ostajaansa.
Takana on uusia hyllyjä joissa roikkuu paljon erivärisiä ja –muotoisia koruja, usein myöskin ne ovat myynnissä vaikka jokunen saattaakin olla tilaustyö odottamassa hakijaansa.
Vasemmalla seinällä on kaksi pitkää pöytää joiden päälle on levitetty punottu liina joka yltää päästä päähän. Sen päältä löytyy koruja, oikealta katsottuna voi ensin tiskin läheisyydestä löytää telineen josta roikkuu kasa korvakoruja. Seuraavaksi vaihtuvat näkymät rannekoruihin, tarkemmin sanottuna pyöreisiin joista useat ovat rihkamaa eivätkä niinkään arvokkaimpien joukossa.
Pöydän päässä komeilevat taas erilaiset kaulakorut ja pinssit jotka ovat hinnaltaan hieman korkeampia, ellei satu löytämään alennuksessa olevaa yksilöä.
Oikealla puolella aukeaa lasinen miltei vitriinin tyyppinen hyllykkö johon on koottu arvokkaampia koruja kuten sormuksia häitä varten ja kullalla sekä hopealla päällystettyjä arvoesineitä.
Niitä yleensä rahvaat ostavatkin, nuo typerät näyttävät ostavan kaiken jonka kertoo olevan vähänkin arvokas jotta voisivat kerskailla uusimmilla ostoksillaan.
Tiskin takana johtavan jykevän puuoven takana sijaitsee itse keittiö, sopivan avara se on jotta kaikki tarvittava osaa hakeutua paikoilleen.
On astioita nätissä rivissä niin esillä kuin kulma kaapeissa, muistuttaa paljon talonpoikais kaappia jonka vaaleaksi maalattu pinta on hieman kulunut.
Pieni pöytä ja säilytystilaa ruoille, kupeille ja kannuille sekä toinen toistaan suuremmille lautasille joiden lasinen pinta hohtaa kirkkauttaan.
Pesihän Valha astiat aina kahteen kertaan ja tarkasti, varoi jättämättä jälkeensä yhtäkään likatahraa.
Makuuhuone oli aivan keittiön vieressä, näitä kahta tilaa erotti valkea seinävaate joka roikkui ovensuussa, se oli paljon käytännöllisempi kuin ovi.
Muutenkin kaupan ovi tuntui narisevan kauheasti, vaan ei ollut osannut Valha tehdä asialle mitään. Sänky oli suuri, sen valkea päiväpeitto ja lukemattomat muhkeat tyynyt antoivat pehmeän vaikutelman, pitihän tuo järjestystä yllä jolloin oli helpompi keskittyä olennaiseen.
Seinällä oli parisen vanhaa taulua, yksi joka kuvasti häntä itseään kauniissa häämekossa vierellään tuo jolle oli rakkautensa vannonut vaan se kipinä nyt pikkuhiljaa oli sammumassa.
Suhteet
Naimisiin Valha meni muuan kalastajan pojan kanssa, tuo kantoi nimeä Jalo vaikkei nimensä veroinen loppujen lopuksi ollutkaan.
Niin kuin vanhat ja viisaat sanovat nuori rakkaus on huumaa jossa ei näe eteensä, vaikka kalliolta olisi kävelemässä suoraan alas tuonelaan.
Omanlainen tuonelahan suhde oli, sillä Jalo vietti pitkiä viikkoja merellä eikä tuosta monesti kuulunut aikoihin.
Joskus Valha ajatteli tulleensa hylätyksi kun sulhasta ei enää näkynyt, ehkä tuo oli löytänyt nuoremman ja viehättävämmän neidon jostain muualta minne ikinä purjehtikin.
Ja niin sattuivat nuo ajatukset jotka oli pakko työntää pois, riittihän hänellä kaupan pyörittämisessä jo aivan tarpeeksi hommia ja oli verotkin maksettava.
Laiskotella ei saisi, ei vaikka minkälaiset sydänsurut olisivat.
Vanhempiinsa tuo on yhteydessä enää harvoin, asuvathan he kaukana ja ainoa tapa välittää viestiä on kirjeiden avulla.
Kuitenkaan kirjeitä ei ole lähtenyt suuntaan eikä toiseen, parempi niin tuumi Valha.
Ei tuo haluaisi sekaantua perheensä asioihin nyt kun kantoi samalla omiakin murheitaan ihan taakaksi asti.
Muita sukulaisia tuo ei juuri käy tapaamassa eikä sen kummemmin ystäviäkään omista jos ei lasketa niitä harvoja vakioasiakkaita joita kaupassa pyörii.
Mielipiteitä hahmoista
Rontti : Ärsyttävä mahtailija joka luulee olevansa aivan jotain muuta mitä on, muutenkin kovin suurisuinen jota saa olla kokoajan kaihtamassa kuin lammasta laitumella.
Jotain kiintoisaa uroksessa on, mutta tätä ei Valha helpolla myönnä.
icon in the bottom right bar (may not be applicable if you're on Forums.net), or you can disable the welcome window and/or the icon by going to Plugins > Manage > Custom Mini-Profile Creator and changing the Show Help option.
