Kirjoittanut Shirikei May 11, 2019 12:28:04 GMT 2
Lauha "Kyytär" Käenpiika
Faktaa
Ikä: 4 vuotta
Sukupuoli: naaras
Laji: koirasusi
Lauma: Metsänväki
Ammatti: keräilijä
Ääni: tulee
Tunnusmusiikki: tulee
Sukupuoli: naaras
Laji: koirasusi
Lauma: Metsänväki
Ammatti: keräilijä
Ääni: tulee
Tunnusmusiikki: tulee
Kyytär ei ole suotta ansainnut nimeään – teräväkielinen, nokka pystyssä kulkeva kaunotar käärme olallaan on varmasti jäänyt monen mieleen. Osa muistaa Lauhan myös tämän nuoruuden kommelluksistaan.
Ulkonäkö
Kyytär on korkea, vaikkakin hyvin kevytrakenteinen naaras. Se muistuttaa ulkonäöltään suden ja salukin risteymää pitkine raajoineen ja hoikkine vartaloineen. Sen turkki on silkkistä ja lähes kauttaaltaan lyhyehköä, pohjavillaa ei ole juuri nimeksikään. Pidempää hapsua löytyy salukin tapaan rinnasta ja hännästä. Kallo on hyvin linjakas, virtaviivainen ja kapea, samoin silmät ovat selvästi vinot, pitkänmalliset ja kapeat. Ilme on tyynen viekas, jonkun mielestä hieman ilkeäkin. Silmät ovat väriltään pistävän myrkyn vihreät häivähdyksellä keltaista. Korvat ovat pitkät, suipot ja teräväkärkiset. Kaula on pitkä ja lihaksikas, muttei massiivinen. Myös lapojen ja kylkien lihakset erottuvat selvästi. Reisilihakset ovat naaraan ainoana osana silminnähden voimakkaat. Häntä yltää nipin napin maahan ollessaan täysin levossa, mutta yleensä naaras kantaa sitä hieman koholla. Kyyttärellä kasvaa hännän tyvestä 4-6 kotkasiipeä, jotka kärjistään kaartuvat ylöspäin - joskus enemmän, joskus vähemmän, kasvien kasvuvaiheesta riippuen. Oikean korvan takana niskassa neidolla kasvaa nippu pihlajanlehtiä sekä terttu (vuodenajasta riippuen marjoja tai kukkia) – näidenkin määrä voi vaihdella kausittain, mutta yleensä naaras pitää itsestään kasvavat kasvit ojennuksessa ja siistissä trimmissä. Turkin väri muistuttaa salukien grizzleä ollen päältä lämpimän kahvinruskea ja vaaleten sitten beigen kautta kermanvalkoiseen. Kirsu ja anturat ovat tummanruskeat, kynnet mustat.
Ohuen turkkinsa vuoksi Kyytär pukeutuu mielellään etenkin kylminä kausina. Talvella kuvassa näkyvä viitta on neidolle elinehto karvakauluksineen, joskin naaras tykkää ulkoiluttaa ylpeydenaihettaan myös lämpimillä keleillä. Viitan kiinnitys on hoidettu perinteisellä metallisoljella, jossa on karhunkarvaa suojaavaa energiaa antamassa. Lisäksi Kyytär käyttää aika ajoin vihreää pirtanauhaa, joka sekin näkyy kuvassa.
Luonne
Ensivaikutelma Lauhasta saattaa olla hieman itsekeskeinen, joskin hyvän päivän sattuessa sosiaalinen. Neito osaakin olla sosiaalisesti hyvinkin korrekti ja miellyttävä käytökseltään, mutta monesti on sellaisia päiviä, ettei Kyytär jaksa edes yrittää olla mukava. Se on nuoruudestaan asti ollut välinpitämätön muiden mielipiteitä kohtaan ja tekeekin yleensä juuri niin kuin itse tykkää. Samasta syystä se myös varoo sanojaan harvoin. Muita kohtaan sen asenne on ”silmä silmästä”, eli jos sille ollaan mukavia tai vaikkapa luotettavia, on se sitä vastaavasti myös muille. Kyytär ei kuitenkaan koskaan unohda laittaa itseään etusijalle, ja onkin tämän vuoksi tarvittaessa myös erittäin viekas ja lipevä. Lauhalta löytyy niin sanotusti useat kasvot, riippuen tilanteesta ja seurasta.
Menneisyys
Kyytär syntyi varsin tavanomaiselle Metsänväen parille, jotka asuivat kylässä kuuliaisina väkeläisinä. Silkkiturkilla oli muutama sisarus, mutta siitä huolimatta se tunsi olonsa monesti ulkopuoliseksi. Naaras oli hyvin kiltti ja kuuliainen, jonka vuoksi se saikin alun perin nimekseen Lauha. Vanhemmiten Kyytär jättäytyi syrjään suosiolla, ja viihtyi omissa oloissaan luonnon ihmeitä tutkaillen ja eläinten kanssa kommunikoiden. Nuorena aikuisena Kyytär alkoi kuitenkin katkeroitua yksinäisyydestään ja lapsuuden naiiviuden jäädessä se ryhtyi kapinoimaan auktoriteetteja vastaan. Ei aikaakaan, kun nuori naaras löysi itsensä huonosta seurasta – pienestä nuorisoporukasta, joka teki milloin mitäkin typeryyksiä. Erään tempauksen Kyytär muistaa yhä tänäkin päivänä – kun joku porukasta haastoi muita hyppäämään Iku-Köngäkseltä veden virtaan vietäväksi. Yksi nuori hölmö tähän suostuikin, ja se jäi tuon uroon viimeiseksi tempuksi. Tämä ei kuitenkaan vielä Kyytärtä hätkäyttänyt, olihan naaras tuohon aikaan sitä mieltä, että kukin täällä huolehtii vain itsestään. Porukan viimeisin temppu oli kuitenkin Kyyttärellekin liikaa – tuhopoltto omassa Tapiolassa. Siinä vaiheessa, kun Lauha näki kaikki ne hiiltyneet puut, tuhotut metsän asukkien pesät ja alastoman, haavoittuvaiseksi jätetyn maan, tuosta kaveriporukasta - josta tähän mennessä oli tullut Kyyttärelle kuin toinen perhe - tuli sen verivihollinen. Neidon ideologiaan sopi kyllä oman tyytymättömyytensä näyttäminen ulkopuolisille, mutta omaa ei ollut missään tapauksessa järkevää tuhota – varsinkaan viattomien metsän asukkaiden kustannuksella. Lauha marssi niiltä sijoiltaan Metsänväen johtajan luokse kertomaan kaikesta, mitä oli tapahtunut – myös ennen tuhopolttoa. Johtaja armahti nuoren Kyyttären tämän rehellisyyden vuoksi ja loput tästä nuorisojengistä karkotettiin kylästä ikipäiviksi.
Lauha jatkoi elämäänsä kylässä omantunnontuskia potematta. Se keskittyi oppimaan metsän eläimistä, ja yhteyden se muodostikin erityisesti käärmeisiin. Joinakin iltoina neidon saapuessa kylään se huomasi kyyn seuraavan itseään, jolloin se otti nuo eläteikseen. Siitä lähtien Lauha on tunnettu nimellä Kyytär.
Pelissä tapahtunut
Ei vielä mitään merkityksellistä.
Suhteet
Isä: -
Emä: -
Ystävät: -
Viholliset: -
Emä: -
Ystävät: -
Viholliset: -
Omaisuus
- Karvakauluksinen viitta (ks. kuva)
- Pirtanauha (ks. kuva)
- Kolme elättikäärmettä (kaksi kyytä ja rantakäärme)
Etsintäretkiltä:
4.10.19 Tapiola - sulka
- Pirtanauha (ks. kuva)
- Kolme elättikäärmettä (kaksi kyytä ja rantakäärme)
Etsintäretkiltä:
4.10.19 Tapiola - sulka
Kuvia